# Ritari Hopeakilpi ja Lohikäärme 🐉⚔️ | Keskiaikainen Lasten Iltasatu | Pitkä Satu Ritareista ja Lohikäärmeistä

An episode of [Iltasatumaailma](https://invisiblenetwork.ai/podcast/1896933732), 24 Jun 2026, 35 min.

Audio: https://anchor.fm/s/11392e8fc/podcast/play/121869262/https%3A%2F%2Fd3ctxlq1ktw2nl.cloudfront.net%2Fstaging%2F2026-5-23%2F426662490-44100-2-e0d6d4570b69a.m4a

Tervetuloa kuuntelemaan jännittävää ja lämminhenkistä lasten iltasatua, jossa rohkea Ritari Hopeakilpi lähtee elämänsä suurimpaan seikkailuun! ⚔️🐉 Kun Aurinkolaakson kuningaskunnassa leviää tieto salaperäisestä lohikäärmeestä, joka on nähty lentämässä Varjovuorten yllä, päättää urhea Ritari Hopeakilpi lähteä selvittämään mysteeriä. Pitkän matkan aikana hän kohtaa vaarallisia metsiä, susilaumoja, jyrkkiä vuoristopolkuja sekä monia arvoituksia. Matkallaan hän saa seurakseen nuoren Eliaksen, jonka kanssa hän kulkee kohti lohikäärmeen valtakuntaa. Mutta onko lohikäärme todella paha hirviö, kuten kaikki uskovat? Vai piileekö vuorten syvyyksissä vielä suurempi salaisuus? Tässä pitkässä keskiaikaisessa lasten iltasadussa yhdistyvät ritareiden rohkeus, lohikäärmeiden mystiikka, suuret seikkailut, ystävyys, viisaus ja jännittävät tapahtumat. Tarina sopii täydellisesti iltasaduksi, rauhoittumishetkeen, automatkoille tai kuunneltavaksi koko perheen kanssa. ✨ Tarinan teemoja: • Ritarit ja keskiaika • Lohikäärmeet ja fantasiaseikkailut • Rohkeus ja ystävyys • Hyvän ja pahan välinen taistelu • Muinaiset salaisuudet • Lasten iltasadut • Pitkät sadut lapsille • Fantasiasadut Tämä satu on osa uutta Ritari Hopeakilven seikkailut -sarjaa, jossa rohkea ritari kohtaa uusia haasteita, ratkaisee arvoituksia ja tutkii keskiaikaisen maailman salaisuuksia. 🎧 Sopii kuunneltavaksi: • Iltasaduksi lapsille • Rauhoittumishetkeen • Päivälevolle • Automatkoille • Koko perheen yhteisiin satutuokioihin Jos pidät ritareista, linnoista, lohikäärmeistä, keskiaikaisista seikkailuista ja pitkistä lasten saduista, tämä tarina on juuri sinua varten! ⭐ Muista tilata kanava, jos haluat kuulla lisää Ritari Hopeakilven seikkailuja ja muita pitkiä lasten iltasatuja! #lasteniltasatu #iltasatu #ritari #lohikäärme #keskiaika #fantasiasatu #pitkäsatu #lastensadut #ritarihopeakilpi #lohikäärmesatu #nukkumaanmenosatu #satu #fantasia #satuaika #suomenkielinensatu #pitkäiltasatu #kokoperheelle #ritaritjalohikäärmeet #seikkailusatu #lastenpodcast

## Transcript

[0:01] Kauan sitten aikana jolloin korkeat linnat kohosivat
[0:04] kukkuloiden huipulle, kynttilät valaisivat kivisiä saleja ja
[0:08] ritarit ratsastivat pitkin mutaisia teitä kiiltävissä
[0:11] haarniskoissaan sijaitsi vehreiden metsien ja kirkkaiden
[0:15] jokien keskellä aurinkolaakson kuningaskunta.
[0:18] Aurinkolas oli rauhallinen paikka sen kylissä.
[0:21] Ihmiset viljelivät peltojaan, kasvattivat lampaita ja
[0:25] viettivät iltoja takkatulen äärellä tarinoita kuunnellen.
[0:29] Lapset leikkivät kyläteillä. Kauppiaat kuljettivat
[0:32] tavaroitaan markkinoille ja linnan korkeilta muurilta.
[0:35] Vartijat saattoivat nähdä kilometrien päähän tässä
[0:39] kuningaskunnassa eli nuori ritari nimeltä hopeakilpi.
[0:43] Hänen oikeansa nimensä oli jo unohtunut, sillä kaikki
[0:46] kutsuivat häntä hopeakilveksi hänen upean kilpensä vuoksi.
[0:50] Kilpi oli valmistettu kiitovasta, hopeasta ja sen
[0:53] keskelle oli kaiverrettu auringonkuva.
[0:56] Kun aamuaurinko osui siihen kilpiloisti niin kirkkaasti,
[0:59] että monet sanoivat sen näyttävän taivaantähdiltä.
[1:03] Mutta hopeakilpeä ei tunnettu vain kilvestään.
[1:06] Hän oli myös rohkea, rehellinen ja aina valmis auttamaan muita.
[1:11] Eräänä aurinkoisena aamuna hopeakilpi harjoitteli linnan
[1:14] pihalla. Hän heilutti miekkaansa tarkasti
[1:17] ja varmasti harjoitus nukkeja vastaan.
[1:19] Samalla kun linnan asekantiot katselivat vierestä.
[1:23] Kukaan ei osu yksi tarkasti kuin ritari hopeakilpi.
[1:26] Eräs nuorista aseenkanteista sanoi.
[1:28] Hopeakilpihmyili. Voimaa tärkeämpää on
[1:32] kärsivällisyys. Hän vastasi ja ennen kaikkea
[1:35] pitää käyttää päätään. Juuri silloin linnan torniin
[1:39] nousi vartija, joka puhalsi torveensa.
[1:42] Koko linnanpiha hiljeni vartijat juoksivat muureille.
[1:46] Palvelijat pysähtyivät, harjoittelevat ritarit, laskivat
[1:49] aseensa. Torvensoitto merkitsi aina, että
[1:53] jotain tärkeää oli tapahtunut. Pian linnan pääportista ratsasti
[1:57] sisään pölyn peittämä sanansaattaja.
[2:00] Hänen hevosensa hengitti raskaasti.
[2:02] Miehen viitta oli repeytynyt. Hän nousi satulasta ja kiirehti
[2:06] kuninkaan luo. Hopeakilpi seurasi muiden mukana
[2:09] linnan suureen saliin. Kuninkaan kultainen valtaistuin
[2:13] seisoi korkean korokkeen päällä. Sen ympärillä paloivat suuret
[2:16] soihdut. Sanansaattaja kumarsisi syvään.
[2:20] Teidän majesteettinne hän sanoi hengästyneenä.
[2:23] Kerro, musta lohikäärme on nähty jälleen.
[2:28] Salissa kuului hämmästynyt kolahdus.
[2:30] Jotkut aateliset kalpenivat toiset vaihtoivat huolestuneita
[2:34] katseita. Lohikäärmeestä kerrottiin
[2:36] tarinoita kaikkialla valtakunnassa.
[2:39] Useimmat ihmiset eivät kuitenkaan olleet koskaan
[2:41] nähneet sellaista. Nähtiinkö varmasti lohikäärme
[2:44] kuningas kysyy kyllä majesteetti, missä varjovuorten
[2:49] yllä nyt salissa tuli täysin hiljaista.
[2:53] Varjovuoret sijaitsivat kaukana pohjoisessa, ne olivat synkkiä
[2:57] jyrkkiä ja täynnä luolia. Monet uskoivat niiden olevan
[3:00] lohikäärmeiden ikivanha koti. Sanansaattaja jatkui se lensi
[3:05] kylän ylitse karja pakeni ihmiset piiloutuivat koteihinsa
[3:10] hyökkäsikö? Se ei vielä.
[3:13] Sana vielä jäi kaikumaan saliin. Kaikki tiesivät mitä se
[3:16] tarkoitti. Jos lohikäärme oli ilmestynyt,
[3:19] se saattoi palata. Ja seuraavalla kerralla se voisi
[3:22] olla vaarallinen. Kuningas nousi seisomaan.
[3:26] Tarvitsemme vapaaehtoisen ritarit, katsoivat toisiaan.
[3:30] Monet olivat urheita, mutta lohikäärme oli aivan eri asia
[3:33] kuin rosvojoukko tai villikarhu. Silloin hopeakilpi astui
[3:36] eteenpäin minä lähden. Kuningas katsoi häntä pitkään.
[3:41] Oletko varma? Olen.
[3:44] Lohikäärmettä ei ole nähty täällä vuosikymmeniin.
[3:46] Siksi juuri jonkun täytyy lähteä.
[3:49] Salissa kuului hyväksyvää muminaa.
[3:52] Kuningas nyökkäsi hitaasti. Hyvä on ritari hopeakilpi.
[3:57] Hän laskeutui portaita alas valtaistuimelta.
[4:00] Matkustat varjovuorille. Selvität, miksi lohikäärme on
[4:03] palannut? Hopeak kilpi kumarsi.
[4:08] Teen parhaani. Sinä iltana, kun linna
[4:11] valmisteli matkaa tallissa satuloitiin hopeakilven
[4:14] uskollinen hevonen tähtituuli sepät tarkistavat haarniskon
[4:18] solijat keittiössä pakottiin ruokaa useiksi päiviksi.
[4:23] Kun aurinko laski hopeakilpi käveli linnan muurille.
[4:27] Hän katseli kaukaisuudessa näkyviä metsiä jossakin niiden
[4:30] takana kohosivat varjovuoret. Jossakin siellä saattoi odottaa
[4:33] lohikäärme. Moikka.
[4:35] Hän oli rohkea. Hän tunsi vatsassaan pienen
[4:37] jännityksen. Se oli kuitenkin luonnollista.
[4:40] Rohkeus ei tarkoittanut sitä, ettei pelkäisi.
[4:43] Rohkeus tarkoitti sitä, että teki oikein vaikka pelotti.
[4:47] Yön aikana tuuli puhalsi linnantorneissa.
[4:50] Hopeakilpi nukkui vain vähän. Hän mietti matkaa.
[4:53] Millainen lohikäärme olisi, kuinka suuri?
[4:57] Miksi se oli tullut takaisin? Aamun ensimmäisten
[5:00] auringonsäteiden saapuessa linnan pihalle.
[5:02] Hän oli jo hereillä. Hän pukeutui haareeniskaansa,
[5:05] kiinnitti miekan vyölleen, nosti hopeisen kilmensä käsivarteensa
[5:09] ja astui pihalle. Kuningas vartijat ja linnan väki
[5:13] olivat kokoontuneet hyvästelemään hänet.
[5:15] Koko valtakunta luottaa sinuun. Kuningas sanoi, en petä
[5:19] luottamustanne. Hopeakilpi nousi satulaan
[5:22] tähtituulihirnahti portit avattiin hitaasti.
[5:26] Ratsu lähti liikkeelle. Hopeakilpi vilkaisi vielä kerran
[5:30] taakseen. Sitten hän käänsi katseensa
[5:32] pohjoiseen kohti varjovuoria kohti tuntematonta kohti
[5:36] lohikäärmettä. Hän ei vielä tiennyt, että tästä
[5:40] matkasta tulisi hänen elämänsä suurin seikkailu.
[5:43] Eikö hän tiennyt, että ennen kuin kaikki olisi ohi, hänen
[5:46] olisi kuljettava läpi synkkien metsien kohdattavan vaarallisia
[5:49] vastustajia, löydettävä muinaisia salaisuuksia, niin
[5:52] lopulta seisottava kasvatusten valtava lohikäärmeen kanssa?
[5:56] Mutta nyt hänen matkansa oli vasta alkamassa ja edessä
[5:59] odottivat ensimmäiset koettelemukset.
[6:03] Aamuaurinko nousi hitaasti. Aurinkolason kuningaskunnan
[6:05] ylle, kun ritari hopeakilpi ratsasti uskollisella
[6:08] hevosellaan tähtituulella yhä kauemmas linnasta.
[6:11] Korkeat muurit olivat jo kadonneet horisonttiin, ja
[6:14] niiden tilalla näkyivät laajat niityt, kumpulivat pellot sekä
[6:17] metsät, jotka tummenivat sitä mukaan mitä pohjoisemmaksi hän
[6:20] matkasi. Pian varjovuorelle oli pitkä.
[6:24] Monet kauppiaat käyttivät sitä vielä eteläisille osuuksilla,
[6:27] mutta mitä pidemmälle hopeakilpi eteni, sitä harvemmaksi kulkijat
[6:30] kävivät. Lopulta hän ei nähnyt enää
[6:33] ketään. Vain tuuli kulki hänen seuranaan
[6:36] joskus kaukana laulava lintu. Päivän aikana hän ylitti
[6:40] kaksikinvisivisiltaa ratsasti pienten kylien halki ja pysähtyi
[6:44] juottamaan tähtituulta kirkkaan puron ääreen.
[6:47] Eräässä kylässä vanha nainen pysäytti hänet mineritarion
[6:50] matkalla. Nainen kysyi varjovuorille.
[6:54] Naisen kasvot vakavoituivat lohikäärmeen vuoksi.
[6:58] Kyllä vanha nainen teki suojeluksen merkin rinnalleen.
[7:02] Olen kuullut tarinoita. Minkälaisia yöllä näkyvistä
[7:07] tulista vuorten yllä? Hopeakilpi kuunteli tarkasti
[7:11] milloin viimeksi? Vain muutama päivä sitten.
[7:16] Kitari nyökkäsi tämä vahvisti sanansaattajan kertomuksen
[7:20] lohikäärme todella oli siellä. Kun hän jatkoi matkaansa, sää
[7:25] muuttui vaivaalle, kerääntyi harmaita pilviä.
[7:28] Tuuli voimistui. Metsät alkoivat näyttää
[7:30] synkemmiltä. Iltapäivän loppupuolella hän
[7:33] saapui paikalle, jota kutsuttiin varjometsäksi.
[7:36] Se oli valtava ikimetsä, joka levittäytyi useiden päivien
[7:39] matkan päähän. Puiden rungot olivat paksuja.
[7:43] Oksat muodostivat lähes katoksen taivaan eteen.
[7:47] Aurinkokin tuntui himmenevän niiden alla.
[7:50] Hopeakilpi pysäytti hevosensa metsän reunaan.
[7:53] Hän oli kuullut tästä paikasta monta kertaa.
[7:57] Varjometsässä eleli susia villisikoja ja joskus jopa
[8:00] karhuja. Mutta tarinat puhuivat myös
[8:02] jostain muusta jostakin vanhemmasta.
[8:06] Jostakin, jota kukaan ei ollut koskaan nähnyt kunnolla.
[8:10] Hopeakilpi ei ollut erityisen taikauskoinen, sillä hän tunsi
[8:13] pienen väristyksen katsoessaan metsän syvyyksiin.
[8:16] Meidän täytyy kulkea tästä vanha ystävä, hän sanoi tähtituulelle.
[8:21] Hevonen hörähti. Sitten kaksikko jatkoi matkaa.
[8:25] Metsä oli hiljainen, liian hiljainen.
[8:28] Lintuja ei juuri kuulunut vain tuulisuhusi puiden latvoissa.
[8:33] Hopeakilpi piti kättään lähellä miekkansa kahvaa.
[8:36] Ei siksi, että hän odottaisi hyökkäystä vaan siksi, että
[8:40] kokenut ritari oli aina valmis. Matka jatkui tuntikausia.
[8:45] Aurinko alkoi painua alemmas. Silloin hän kuuli äänen.
[8:49] Rasahdus sitten toinen jossakin metsän keskellä.
[8:54] Hopeakilvi pysäytti ratsuunsa. Hän kuunteli.
[8:57] Hiljaisuus sitten jälleen rsahdus.
[9:00] Tällä kertaa lähempänä. Hän nousi satulasta.
[9:04] Tähtituuli pysy tässä. Eli tarri veti miekkansa esiin
[9:08] hiiltävä terävä lähti himmeässä valossa.
[9:11] Hän lähestyi ääntä varovasti. Yksi askel, toinen kolmas.
[9:17] Yhtäkkiä pensaikosta loikkasi jotakin, mutta se ei ollut
[9:20] hirviö. Se oli pieni poika.
[9:24] Poika kaatui maahan säikähtäneenä.
[9:26] Älä satuta minua hän huusi. Hopeakilpi laski miekkansa
[9:29] välittömästi. En tietenkään.
[9:32] Poika katsoi häntä yllättyneenä. Oletko ritari?
[9:35] Kyllä poika nousi ylös. Hänen vaatteensa olivat
[9:39] likaiset. Kasvoilla näkyi naarmuja.
[9:42] Mitä sinä teet täällä yksin? Hopeakilpi kysyi.
[9:45] Olen eksynyt. Kuinka kauan olet ollut täällä
[9:49] koko päivän? Ritari huokaisi.
[9:52] Poika oli ehkä kymmenvuotias liian nuori kulkemaan yksin
[9:55] tällaisessa metsässä. Mikä nimesi on?
[10:01] Eli jos hopeakilpihymyili. No elias näyttää siltä, että
[10:05] matkustamme yksi ainakin hetken. Poika vaikutti helpottuneelta.
[10:10] He palasivat tähtituulen luo illan lähestyessä.
[10:13] Hopeakilpi päätti pystyttää leirin.
[10:15] Hän sytytti nuotion valmisti ruokaa.
[10:18] Poika söi niin nopeasti, että ritari epäili hänen olleen
[10:21] nälkäinen koko päivän. Kiitos elias.
[10:25] Sanoin. Eipä kestä.
[10:28] Hetken hiljaisuuden jälkeen poika kysyi, onko totta, että
[10:32] etsit lohikäärmettä? Kyllä poika nielaisi.
[10:36] Ovatko lohikäärmeet oikeita? Siltä näyttää elias tuijotti
[10:42] liekkejä sitten olet varmasti maailman rohkein ritari.
[10:46] Hopeakilpi nauroi siitä en tiedä.
[10:50] Minä en koskaan uskaltaisi. Moni asia näyttää pelottavalta
[10:54] kaukaa. Entä läheltä joskus vielä
[10:57] pelottavammalta, poika hymyili. Yö saapui ja nuotio rätisi metsä
[11:02] ympärillä. Pimeni hopeakilpi jäi
[11:05] vartioimaan ensimmäisenä. Eli jos nukahti nopeasti,
[11:09] tähtituuli seisoi lähettyvillä. Kaikki vaikutti rauhalliselta,
[11:12] kunnes ritari kuuli jotakin. Kaukaisen ulvonnan susi sitten
[11:17] toinen ja kolmas hopeakilpi nousi hitaasti kätensä miekan
[11:22] kahvalla. Varjojen keskellä näkyy liikettä
[11:26] keltaiset silmät. Useita susia.
[11:29] He olivat löytäneet leirin. Lauma lähestyi hitaasti.
[11:34] Hopeakilpi tiesi, ettei kyse ollut tavallista hyökkäyksestä.
[11:37] Sudet olivat nälkäisiä. Hän nosti palavan oksan
[11:41] nuotiosta. Useimmat sudet pelkäsivät tulta.
[11:44] Ensimmäinen elämistä pysähtyi, toinen murahti, kolmas kiersi
[11:48] sivulle. Tilanne muuttui vaaralliseksi,
[11:52] mutta hopeakilvi pysyy rauhallisena.
[11:55] Hän heilautti palavaa oksaa pois siitä.
[11:58] Sudet epäröivät sitten yksi niistä yritti likata lähemmäs.
[12:02] Hopeakilpi löi oksan maahan sen eteen kipinä lensivät ja susi
[12:06] säikähti. Hetki hetkeltä lauma alkoi
[12:10] vetäytyä. Lopulta viimeinenkin katosi
[12:12] puiden väliin metsähili jälleen. Hopeakilpi huokaisi
[12:16] helpotuksesta. Taistelu oli vältetty.
[12:20] Aamulla elias heräsi kuulin jotain yöllä.
[12:23] Ne olivat susia poika kaleni hieman.
[12:27] Mitä tapahtui? He päättivät etsiä aamiaisen
[12:30] muualta. Poika nauroi päivän ensimmäiset
[12:33] auringonsäteet tunkeutuivat puiden lomasta ja söivät
[12:36] nopeasti ja sitten matka jatkui. Metsä alkoi vähitellen harveta
[12:41] koko puusta, muuttui matalammaksi ja iltapäivällä he
[12:44] näkivät sen kaukana pohjoisessa siirtyvät varjovuoret valtavat
[12:48] kivijättiläiset kohosivat taivasta vasten.
[12:51] Niiden huiput peittyvät pilviin. Elias pysähtyi katsomaan.
[12:55] Ne ovatkin suurempia kuin kuvittelin niin ovat, mutta
[12:59] silloin juuri jotain tapahtui. Aivan yllä välähti.
[13:03] Se ei ollut salama eikä auringon heijastus, vaan jotakin muuta.
[13:08] Kaukana vuorten yllä näkyy valtava tumma hahmo.
[13:12] Se liikkui hitaasti pilvien lomassa ja sen takaa leimahti
[13:15] hetkeksi oranssi valo tulta. Elias osoitti taivaalle.
[13:20] Hopeakilpi katso hopeakilpi katsoi samaan suuntaan ja
[13:24] ensimmäistä kertaa elämässään hän näki lohikäärmeen.
[13:28] Vaikka olento oli vielä hyvin kaukana, sen valtava koko
[13:31] erottui selvästi. Sen siivet peittyvät osan
[13:34] taivaasta, sen häntä kiemurteli ilmassa kuin jättimäinen käärme
[13:38] ja sen kitahkui tulen punaisena. Se oli lohikäärme ja se oli
[13:43] todellinen. Ja nyt hopeakilpi tiesi
[13:45] varmasti, että hänen matkansa vaikein osa oli vasta alkamassa.
[13:50] Ritari hopeakilpi ja nuori elias seisoivat metsän reunassa pitkän
[13:53] aikaa liikkumatta. Kaukana pohjoisessa varjovuorten
[13:57] yllä valtava hahmo liukui hitaasti pilvien lomassa.
[14:01] Lohikäärme. Se ei ollut enää vain tarina tai
[14:04] vanhojen kyläläisten kertoma legenda.
[14:06] Se oli todellinen. Sen suuret siivet liikkuvat
[14:09] rauhallisesti, mutta jokainen siivenisku näytti niin
[14:12] voimakkaalta, että se olisi voinut kaataa puita alleen.
[14:16] Sen luomut välkkyivät hetkittäin auringon valossa kuin tummat
[14:19] metallilevyt ja sen pitkä häntä kaartui ilmassa kuin jättimäinen
[14:23] ruoska. Eli jos nielaisi, se on valtava.
[14:27] Hopeakilpi nyökkäsi suurempi kuin olin kuvitellut.
[14:31] Poika katsoi eri tarja. Pelottaako sinua?
[14:34] Hopeakilpi mietti hetken kyllä. Elias näytti yllättyneeltä,
[14:40] mutta sinähän olet ritari. Ritaritkin pelkäävät.
[14:44] Luulin ettei rohkeita ihmisiä koskaan pelota.
[14:48] Hopeakilpihymyili hieman. Joskus kaikkein rohkeimmat
[14:51] ihmiset pelkäävät eniten. He vain jatkavat siitä
[14:53] huolimatta. Eli jos miettii vastausta
[14:56] pitkään. Sitten hän nyökkäsi vakavana ja
[14:59] matka jatkui. Päivän aikana he lähestyvät
[15:02] vuoria hitaasti, mutta varmasti varjovuoret näyttivät koko ajan
[15:06] suuremmilta niiden harmaat rinteet kohosivat korkealle
[15:09] taivaaseen jyrkät kallion seinämät nousivat lähes
[15:12] pystysuorina. Huippujen ympärillä leijui
[15:15] pilviä. Monet niistä näyttivät lähes
[15:17] mustilta, kun ilta alkoi lähestyä.
[15:20] Kaksikko saapui pieneen vuoristokylään.
[15:22] Kylä oli rakennettu kivestä. Talojen katot olivat jyrkkiä
[15:26] monissa ikkunoissa paloi kynttilöitä.
[15:29] Tunnelma oli kuitenkin erilainen kuin aurinkolaaksossa.
[15:31] Ihmiset näyttivät huolestuneilta.
[15:33] Ovet suljettiin aikaisin, kukaan ei vipynyt ulkona tarpeettoman
[15:37] pitkään. Kun hopeakilpi ratsasti kylän
[15:40] keskustaan. Ihmiset alkoivat kuiskata
[15:42] toisilleen. Katsokaa ritari.
[15:45] Hänellä on oikea haarniska. Vanha mies lähestyi heitä.
[15:49] Oletteko matkalaisia? Kyllä hopeakilpi vastasi, olemme
[15:53] matkalla vuorille. Mieheni ilme muuttui vakavaksi.
[15:57] Älkää menkö sinne miksi? Koska lohikäärme on herännyt.
[16:03] Elias vilkaisi hopeakilpeä vanha mies jatkoi. 3 kertaa tämän
[16:09] viikon aikana se on nähty, onko se hyökännyt kylään.
[16:12] Ei mitä se sitten tekee. Siihen kysymykseen mies ei
[16:16] osannut vastata. Se lentää ja sitten se palaa
[16:20] vuorille. Hopeakilpi mietti hetken se oli
[16:24] outoa jos lohikäärmeet todella haluaisi tuhota kylät, sillä
[16:28] olisi ollut siihen useita mahdollisuuksia, mutta se ei
[16:31] tehnyt niin miksi? Illalla kylän majatalossa
[16:35] hopeakilpi pohti asiaa pitkään nuotion valotanssi kiviseinillä
[16:40] elias istui pöydän ääressä syömässä keittoa.
[16:43] Sinä mietit sitä lohikäärmettä. Kyllä mietin mitä mietit siitä.
[16:48] Miksi se ei hyökkää? Poika tohautti olkapäittäin,
[16:53] ehkä se vain odottaa. Mahdollisesti, mutta jokin ei
[16:58] tuntunut oikealta. Jos lohikäärme olisi ollut niin
[17:02] vaarallinen kuin tarinat väittävät.
[17:03] Se olisi jo aiheuttanut tuhoa. Silti se vain lensi vuorten yllä
[17:08] ikään kuin se etsisi jotakin tai vartioisi jotakin.
[17:13] Sinä yönä hopeakilpi nukkui huonosti aina, kun hän sulki
[17:16] silmänsä. Hän näki mielessään valtavat
[17:18] siivet ja hehkuvat silmät. Aamun koittaessa hän oli
[17:22] kuitenkin valmis jatkamaan. Kyläläiset seurasivat hänen
[17:25] lähtöään hiljaisina. Monet näyttivät siltä kuin
[17:28] olisivat hyvästelleet heidät viimeisen kerran.
[17:31] Tie muuttui ihan jyrkemmäksi. Vuoret kohosivat ympärillä polku
[17:35] kiemurteli kallioiden välissä. Välillä heidän täytyi taluttaa
[17:39] tähtitulta kaperin kohtien läpi. Päivän puolivälissä he löysivät
[17:44] jotakin erikoista valtavan jalanjäljen.
[17:47] Se oli painautunut pehmeään maahan.
[17:50] Hopeakilpi polvistui tutkimaan sitä jälki oli lähes yksi suuri
[17:55] kuin kärrynpyörät. Elias tuijotti sitä silmät
[17:58] pyöreinä. Lohikäärme kyllä jälki oli tuore
[18:03] hyvin tuore se tarkoitti, että lohikäärme oli ollut täällä
[18:06] äskettäin. Ehkä jopa saman päivän aikana.
[18:10] Hopeakilpi nousi hitaasti. Hän tunsi sydämensä sykkeen
[18:14] voimistuman. He olivat lähellä hyvin lähellä.
[18:18] Matka jatkui iltapäivällä sää muuttui.
[18:21] Pilvet kerääntyivät taivaalle. Tuuli alkoi ulvoa vuoroten
[18:25] rinteillä. Kaukana kuului ukkosen jyrinää.
[18:28] Sitten alkoi sade. Pisarat muuttuivat nopeasti
[18:32] rankkasateeksi. Polku muuttui liukkaaksi.
[18:35] Kivet kiilsivät kosteina. Täytyy löytää suojaa
[18:40] hopeakilpihuusi. Eli jos nyökkäsi he etsivät
[18:44] paikkaa sateensuojaan. Lopulta he löysivät pienen
[18:47] luolan. Se ei ollut suuri, mutta riitti
[18:50] pitämään sateen ulkopuolella. Sisällä oli kuivaa hopean
[18:54] kilpisoti pienen nuotion elias kääriytyy viittaansa.
[18:58] Ukkonen jyrisi ulkona. Salamat-välähtelivät vuorten
[19:01] yllä ja juuri silloin tapahtui jotakin.
[19:04] Koko luolan suu valaistui hetkeksi kirkkaaseen valoon.
[19:08] Ei salaman vuoksi voin jonkin muun.
[19:11] Hopeakilpi nousi nopeasti. Hän astui luolan suulle, katsoi
[19:15] ulos ja näki jotakin, mitä ei koskaan unohtaisi.
[19:20] Lohikäärme lensi suoraan heidän ylitseen.
[19:23] Se oli paljon suurempi kuin mitä se oli näyttänyt kaukaa, todella
[19:26] paljon suurempi. Sen siipien kärkivalio oli ehkä
[19:30] suurempi kuin linnan juhlasalin pituus.
[19:33] Sen mustat suomut kiilsivät sateessa.
[19:35] Sen valtavat kynnet näyttivät teräviltä kuin miekat ja sen
[19:39] silmät. Ne hohtivat kultaisena
[19:41] pimeydessä. Elias pidätti hengitystään.
[19:44] Hopeakilpi ei liikkunut. Lohikäärme kartoi hitaasti
[19:48] vuorten yllä. Se näytti tutkivan maisemaa.
[19:52] Sitten se avasi suunsa. Oranssi hehkustyi sen kurkussa
[19:56] ja seuraavassa hetkessä taivaalle syöksyi valtava
[19:58] tulivirta. Liekit iskivät kaukaiseen
[20:01] kallion seinämään. Koko kivi räjähti.
[20:05] Tulipatsas näkyi kilometrien päähän elias aukkojen henkiään.
[20:10] Hopeakilpi puristi miekkansa kahvaan.
[20:13] Nyt hän ymmärsi miksi ihmiset pelkäsivät.
[20:16] Yksikään tavallinen sotilas ei voisi pysäyttää tuollaista
[20:18] olentoa. Mutta samalla hän huomasi
[20:21] jotakin. Lohikäärme ei tähdännyt kyliin,
[20:24] ei ihmisiin eikä rakennuksiin. Se ampui tultakallioon ikään
[20:28] kuin yrittäisi murtaa jotakin tai päästä johonkin.
[20:33] Hetken kuluttua lohikäärme kääntyi.
[20:35] Se lensi syvemmälle vuoristoon ja katosi sumun sekaan.
[20:39] Hiljaisuus palasi. Sade jatkui hopeakilpiä jäi
[20:43] katsomaan paikkaa, johon lohikäärme oli lentänyt.
[20:46] Hän tiesinyt yksi asian varmasti ratkaisun löytyisi sieltä
[20:49] vuoreen sydämestä paikasta, jossa lohikäärme piti majaansa.
[20:55] Seuraavana aamuna hän valmistautuisi nousemaan yhä
[20:57] korkeammalle ja ehkä jo pian hän kohtaisi lohikäärmeen
[21:00] kasvotusten ensimmäistä kertaa. Mutta hän ei vielä tiennyt, että
[21:04] vuorten sisällä odotti paljon muutakin kuin lohikäärme.
[21:08] Siellä odotti salaisuus muinainen salaisuus, joka oli
[21:11] ollut piilossa vuosisatojen ajan.
[21:13] Ja juuri tuo salaisuus muuttaisi kaiken.
[21:19] Aamun ensimmäiset vallosteet yrittivät tunkeutua paksujen
[21:21] sadepilvien läpi, kun ritari hopeakilpi avasi silmänsä
[21:25] vuoristoluolassa. Yöllinen myrsky oli viimein
[21:29] väistynyt, mutta ilma oli edelleen kostea ja viileä luolan
[21:33] ulkopuolella. Vuorten rinteet höyrysivät
[21:35] sateenjäljiltä ja kaukana pilvien välistä pilkistä.
[21:38] Hetkittäin sininen taivas. Elias oli jo hereillä.
[21:42] Poika istui luolan suulle ja katseli vuoria.
[21:45] Tänään löydämme sen, eikö niin? Hän kysyi hiljaa.
[21:48] Hopeakilpi nyökkäsi. Luulen niin elias nielaisi.
[21:52] Pelottaako sinua enemmän kuin eilen?
[21:55] Hopeakilpi mietti hetken hieman minua myös.
[21:59] Ritari hymyili. Sitten olemme samalla puolella.
[22:04] Pian he söivät aamiaisen, pakkasivat tavaransa ja
[22:06] jatkoivat matkaa. Vuoristopolku muuttui yhä
[22:09] jyrkemmäksi paikoin. Heidän täytyi kiivetä kallioiden
[22:13] yli. Tähtituuli seurasi uskollisesti
[22:16] mukana, vaikka reitti oli raskas.
[22:18] Korkeammalle noustessaan he huomasivat jotakin outoa.
[22:22] Kivissä näkyy suuria naarmuja. Jotkut kalliot olivat haljenneet
[22:26] eräissä paikoissa maa oli mustunut.
[22:28] Lohikäärmeen jälkiä. Hopeakilpi tutkii niitä
[22:32] tarkasti, niin jäljet johtivat samaan suuntaan kohti vuoren.
[22:35] Korkeinta huippua. Puolen päivän aikaan he
[22:39] saapuivat leveälle tasanteelle ja siellä he näkivät jotakin
[22:42] valtavaa. Vuoren seinämässä ammatti
[22:45] suunnattoman suuri aukko luolan suu.
[22:49] Se oli niin suuri, että kokonainen talo olisi mahtunut
[22:51] siitä sisään. Elias pysähtyi.
[22:54] Se on siellä. Hopeakilpi nyökkäsi hitaasti
[22:58] kyllä. Tämä oli varmasti lohikäärmeen
[23:00] koti. Luolan ympärillä loppui valtavia
[23:04] kiviä. Joidenkin pinnat olivat sulaneet
[23:06] sileiksi tulesta lohikäärmeen tulesta.
[23:10] Ritari katsoi poikaa. Elias.
[23:14] Sinun pitää jäädä tänne. Poika näytti heti vastalauseen
[23:17] merkkejä. Mutta ei hopeakilmen ääni oli
[23:21] lempeä, mutta päättäväinen. Tämä on liian vaarallista
[23:24] sinulle. Elias katsoi maahan.
[23:27] Hän tiesi ritarin olevan oikeassa.
[23:29] Lopulta hän nyökkäsi. Hyvä on.
[23:32] Hopeakilpi asetti kätensä pojan olalle.
[23:35] Pidä huolta tähtituulesta. Minä pidän.
[23:38] Ja pysy piilossa. Poika nyökkäsi uudelleen.
[23:42] Ritari hengitti syvään. Sitten hän nosti hopeisen
[23:45] kilpensä, tarkisti miekkansa ja astui luolaan.
[23:49] Sisällä oli hämärää. Kallioseinät kohosivat
[23:52] korkealle, luola jatkui syvälle vuoren sisään.
[23:55] Jokainen askel kaikuui kiviseinistä.
[23:58] Hopeakilpi kulki varovasti eteenpäin.
[24:01] Hän odotti milloin tahansa kuulevansa siipien Haminan tai
[24:04] valtavan karjaisun, mutta luola oli hiljainen, liian hiljainen.
[24:09] Mitä syvemmällehän etenee sitä lämpimämmäksi ilma muuttui.
[24:13] Pian hän huomasi heikon punaisen hohteen kaukana edessään.
[24:17] Tuliko se lohikäärmeen tulesta vai jostakin muusta?
[24:20] Hopeakilpi jatkoi. Luola avautui vähitellen
[24:23] valtavaksi saliksi ja silloin hän pysähtyi.
[24:27] Hänen edessään oli jotakin uskomatonta.
[24:30] Keskellä luolaa seisoi muinainen kivinen rakennelma.
[24:34] Se muistutti vanhaa temppeliä sen ympärille.
[24:36] Oli kaiverrettu outoja symboleita.
[24:39] Keskellä rakennelmaa loisti suuri punainen kristalli
[24:42] kristallista säteili hehkuvaa valoa ja sen ympärillä ilma
[24:45] värähteli. Hopeakilpi ei ollut koskaan
[24:48] nähnyt mitään vastaavaa. Hän lähestyi hitaasti juuri
[24:52] silloin. Maa tärähti koko luola vapisi
[24:55] toinen tärähdys, sitten kolmas hopeakilpi kääntyi ja näki sen
[25:01] lohikäärme. Se seisoi luolan toisella
[25:04] puolella paljon lähempänä kuin koskaan aiemmin.
[25:07] Paljon suurempana. Sen mustat suomut peittimet
[25:11] lähes koko luolan seinämän. Sen kultaiset silmät tuijottivat
[25:15] ritaria ja sen valtava häntä liikahti hitaasti kivien päällä.
[25:20] Hetken ajan kumpikaan ei liikkunut ritari ja lohikäärme 2
[25:24] vastustajaa kasvotusten. Sitten lohikäärme avasi kitansa.
[25:29] Sen kurkussa syttyi tuttu oranssi hehku.
[25:32] Hopeakilpi nosti kilpensä liekit syöksyivät eteenpäin.
[25:36] Tulimeri täytti ilman hopeakilpi painoi kilven eteensä.
[25:40] Kuumuus oli valtava hänen haarniskansa kuumeni hetkessä,
[25:44] mutta hän pysyi pystyssä. Kun liekit viimein laantuivat,
[25:48] hän syöksyi eteenpäin. Lohikäärme karjaisi sen valtava
[25:52] kynsi iski alas. Hopeakilpi väisti viime
[25:55] hetkellä. Kynsi murskasi kiviä hänen
[25:58] vierestään kivenmuru ja lensi kaikkialle.
[26:01] Litari pyörähti ja löi mieikallaan miekka osui
[26:05] lohikäärmeen suomuihin, mutta ei läpäissyt niitä.
[26:08] Lohikäärmeen panssari oli liian vahva.
[26:11] Hopeakilpi perääntyi. Hän ymmärsi nopeasti.
[26:14] Tämä ei olisi helppo taistelu. Toinen tulivirta syöksyi hänen
[26:18] suuntaansa. Hän väisti kolmas kynnen isku.
[26:21] Hän väisti jälleen, mutta vähitellen hän huomasi jotakin.
[26:25] Lohikäärme ei liikkunut kunnolla.
[26:27] Se pysytteli kristallin läheisyydessä ikään kuin
[26:30] vartioisi sitä tai olisi sidottu siihen.
[26:34] Hopeakilpi vilkaisi punaista kristallia ja silloin hän näki
[26:37] sen. Kristallista kulki hehkuvien
[26:40] juovia pitkin lattiaa. Ne ulottuivat lohikäärmeen
[26:43] jalkoihin asti, ikään kuin näkymättömät ketjut.
[26:47] Yhtäkkiä kaikki alkoi tuntua järkevältä.
[26:49] Lohikäärme ei ollut vartioimassa kristallia.
[26:52] Kristalli hallitsi lohikäärmettä ehkä juuri siksi se oli
[26:56] käyttäytynyt niin oudosti, ehkä juuri siksi se oli yrittänyt
[26:59] hajottaa kallioita. Se oli yrittänyt päästä
[27:02] vapaaksi, mutta nyt oli liian myöhäistä pohtia.
[27:05] Lohikäärme syöksyi jälleen kohti häntä.
[27:08] Hopeakilpi väisti viime hetkellä ja hänen katseensa osui
[27:11] kristalliin. Hän tiesi, mitä täytyi tehdä.
[27:14] Jos kristalli hallitsi lohikäärmettä.
[27:16] Silloin kristalli oli tuhottava. Mutta ehtisikö hän tehdä sen
[27:20] ennen kuin lohikäärme ehtisi pysäyttää hänet?
[27:23] Lohikäärme karjaisi niin voimakkaasti, että kun luola
[27:26] tärisi, hopeakilpi puristi miekkansa kahvaa ratkaiseva
[27:30] hetki oli lähellä ja seuraavien minuuttien aikana ratkaisi koko
[27:33] aurinkolaakson kohtalo. Valtava luola tärisi
[27:37] lohikäärmeen karjunnasta kivipölyä putoili katosta
[27:41] punainen kristallisykki keskellä muinaista rakennelmaa kuin
[27:44] jättimäinen sydän. Sen hehkuvoimistui hetki
[27:48] hetkeltä ja jokaisella sykäyksellä lohikäärmeen silmät
[27:51] näyttivät muuttuvan entistä raivokkaammiksi.
[27:54] Ritari hopeakilpi seisoi kivisellä lattialla
[27:56] kilpikohotettuna. Hänen haareeniskansa oli
[27:59] naarmuilla 5 oli repeytynyt. Hengitys oli raskas, mutta hänen
[28:04] mielensä oli kirkas. Hän oli viimein ymmärtänyt
[28:06] totuuden. Lohikäärme ei ollut valtakunnan
[28:09] todellinen vihollinen. Kristalli oli.
[28:12] Muinaisen temppelin keskellä seisova punainen kivi hallitsi
[28:15] lohikäärmettä kuin näkymättömillä kahleilla.
[28:18] Hopeakilpi oli nähnyt hehkuvat juovat.
[28:20] Oli nähnyt kuinka ne yhdistyivät lohikäärmeen jalkoihin ja hän
[28:24] oli huomannut jotain muutakin. Aina kun kristallissykki
[28:27] kirkkaammin lohikäärme vaikutti kärsivän.
[28:31] Ikään kuin se oli yrittänyt taistella jotakin vastaan, mutta
[28:33] ei kyennyt. Lohikäärme kohotti päätään sen
[28:37] kultaiset silmät kohtasivat ritarin.
[28:40] Hetken ajan hopeakilpi näki niissä jotain odottamatonta, ei
[28:44] pelkkää vihaa vaan tuskaa. Sitten kristalli välähti jälleen
[28:48] ja lohikäärme karjaisi. Tulinen hehkusyttyisen kurkkuun
[28:53] hopeakilpi tiesi mitä oli tulossa.
[28:56] Hän syöksyi sivulle juuri kun valtava tulivirta pyyhkäisi
[28:58] hänen ylitseen. Kuumuus oli niin voimakas, että
[29:01] läheiset kivet alkoivat hehkua punaisina.
[29:04] Liekit iskivät luolan seinämään. Kallio räjähti kivenlohkareita
[29:08] lensi kaikkialle. Hopeakilpi nousi nopeasti
[29:11] jaloilleen. Nyt hänen oli toimittava.
[29:14] Nyt kristalli oli tuhottava. Hän lähti juoksemaan kohti
[29:18] muinaista rakennelmaa, mutta lohikäärme huomasi sen
[29:21] välittömästi. Se syöksyi eteenpäin.
[29:24] Koko luola vapisen askelista. Valtava kynsi heilahti
[29:29] hopeakilpi nosti kilpensä. Iskun voima poiskasi hänet
[29:32] useita metrejä taaksepäin. Hän kierähti kivisellä
[29:36] lattialla. Kilpi pelasti hänet.
[29:38] Mutta hänen käsivartensa puutui iskusta.
[29:41] Lohikäärme lähestyi. Jokainen askel sai maan
[29:44] vavahtamaan. Hopeakilpi nousi hitaasti.
[29:48] Hän tiesi, ettei voisi voittaa lohikäärmettä suorassa
[29:51] taistelussa. Olento oli liian suuri ja
[29:53] voimakas, mutta kristalli se oli sen heikko kohta.
[29:58] Lohikäärme karjaisi jälleen samalla kristalli välähti
[30:01] kirkkaammin kuin koskaan aiemmin.
[30:04] Punainen valo täytti koko luolan ja silloin jotakin tapahtui.
[30:08] Kallioiden välistä kuului ääni ritari.
[30:11] Hopeakilpi kääntyi. Elias poika seisoi luolan
[30:16] suuaukolla. Ei hopeakilpihuusi käski sinun
[30:19] jäädä ulos. Mutta elias osoitti kristallia.
[30:24] Katso hopeakilpi katsoi kristalliin oli ilmestynyt
[30:27] halkeama. Pieni, mutta selvä.
[30:31] Ehkä taistelun tärähdykset olivat vahingoittaneet sitä.
[30:35] Ehkä se oli jo heikentynyt. Joka tapauksessa siinä oli nyt
[30:38] mahdollisuus. Hopeakilpi puristi miekkansa
[30:42] kahvaan hän tiesi mitä hänen täytyy tehdä.
[30:45] Lohikäärme syöksyi jälleen eteenpäin.
[30:48] Tällä kertaa ritari ei väistänyt.
[30:51] Hän juoksi suoraan kohti olentoa.
[30:53] Elias haukkoi henkiään lohikäärme avasi kitaansa.
[30:58] Tulli alkoi kerääntyä sen kurkkuun, mutta juuri ennen kuin
[31:00] liekit ehtivät purkautua. Hopeakilpi liukui sen
[31:03] etujalkojen välistä. Tulivirta syöksyy hänen ylitseen
[31:07] ja seuraavassa hetkessä hän oli kristallin luona.
[31:11] Punainen valo sokaisi melkein hänen silmänsä.
[31:14] Kristallisykki yhä nopeammin yhä voimakkaammin.
[31:18] Hopeakilpi nostin miekkansa ja löi.
[31:21] Halkeama syveni kristalli välähti lohikäärme karjaisi koko
[31:25] vuori vapisi, mutta kristalli ei vielä hajonnut.
[31:29] Hopeakilpi nosti miekkansa uudelleen lohikäärme kääntyy ja
[31:32] syöksyi häntä kohti. Aika ei ollut paljon.
[31:36] Toinen isku halkeama kasvoi. Punainen valo välähteli
[31:40] epävakaasti. Lohikäärme oli enää muutaman
[31:43] askeleen päässä. Elias pidätti hengitystään.
[31:46] Hopeakilpi nosti miekkansa kolmannen kerran ja antoi
[31:49] kaikkensa aurinkolaskson puolesta.
[31:52] Miekka iskeytyi kristalliin. Tällä kertaa kristalli särkyi
[31:56] valtava valonvälähdys täytti koko luolan punaiset sirpaleet
[32:00] lensivät kaikkialle koko vuori tärisi.
[32:04] Hopeakilpi joutui suojaamaan kasvonsa ja sitten hiljaisuus.
[32:08] Täydellinen hiljaisuus. Valo sammui kristallin paikalla
[32:13] oli vain kasa kivensirpaleita. Lohikäärme pysähtyi.
[32:17] Se seisoi liikkumatta. Hopeakilpi valmistautui uuteen
[32:21] hyökkäykseen, mutta sitä ei tullut.
[32:24] Sen sijaan lohikäärme sulki hitaasti silmänsä ja kun se
[32:28] avasi ne uudelleen, niiden ilme oli muuttunut.
[32:31] Raivo oli poissa. Kultaiset silmät näyttivät
[32:35] rauhallisilta melkein surullisilta.
[32:38] Lohikäärme katsoi rikkoutunutta kristallia.
[32:40] Sitten se katsoi hopeakilpeä. Hetken ajan kumpikaan ei
[32:45] liikkunut ritaria lohikäärme. Mutta tällä kertaa he eivät
[32:49] näyttäneet vihollisilta. Lohikäämä käärme kumarsi
[32:53] hitaasti päätään ikään kuin kiitokseksi.
[32:57] Hopeakilpi ymmärsi. Kristalli oli pitänyt sitä
[33:01] vankinaan pakottanut sen toimimaan vasten tahtoaan ja nyt
[33:05] se oli vapaa. Elias juoksi paikalle.
[33:08] Sinä voitit hopean kilpihmyili ehkä.
[33:12] Lohikäärme levitti valtavat siipensä.
[33:15] Koko luola täyttyi niiden huminasta.
[33:17] Sitten se nousi ilmaan. Se lensi luolan suuaukolle
[33:21] pysähtyi vielä hetkeksi, katsoi ritaria viimeisen kerran ja
[33:24] syöksyi taivaalle. Korkealle yhä korkeammalle,
[33:29] kunnes se katosi pilvien sekaan. Muutamaa päivää myöhemmin
[33:33] hopeakilpiä elias palasivat aurinkoloon koko kuningaskunta
[33:37] riemuitsi kirkonkellot soivat ihmiset täyttivät kadut.
[33:42] Kuningas itse tuli linnan portille vastaan.
[33:45] Oletko todella voittanut lohikäärmeen?
[33:48] Hopean kilpimietti hetken sitten hän vastasi, voitin sen voiman,
[33:53] joka hallitsi sitä. Kuningas nyökkäsi.
[33:56] Se oli viisas vastaus. Sinä iltana järjestettiin suuret
[34:00] juhlat. Pöydät notkuivat ruuasta.
[34:03] Muusikot soittivat iloisia säveliä ja kaikkialla puhuttiin
[34:06] ritari hopeakilven uroteosta. Mutta hopeakilpi tiesi totuuden
[34:12] suurin voitto ei ollut lohikäärmeen kukistaminen.
[34:15] Suurin voitto oli ymmärtää, ettei kaikki ollut sitä miltä
[34:18] näytti. Joskus todellinen vihollinen oli
[34:20] piilossa syvemmälle ja joskus rohkeus tarkoitti muutakin kuin
[34:24] taistelua. Se tarkoitti myös viisauden
[34:27] etsimistä. Ja niin ritari hopeakilven
[34:30] ensimmäinen suuri seikkailu päättyy, mutta kaukana
[34:33] valtakunnan rajojen takana odotti vielä uusia salaisuuksia,
[34:36] kadonneita linnoja, muinaisia aarteita, synkkiä metsiä ja
[34:41] uusia koettelemuksia, sillä tämä oli vasta ensimmäinen luku
[34:44] tarinoissa, joita myöhemmin alettiin kutsua nimellä ritari
[34:48] hopeakilven seikkailut. Nyt loppuu lasten iltasatu
[34:53] ritari hopeakilpi ja lohikäärme. Kiitos kun kuuntelit tarinan
[34:57] muista tilata kanava ja paina vaikka tykkäystä.
[35:01] Jos pidät tällaisesta keskiaikaisesta ritari ja
[35:03] lohikäärmes seikkailuista. Nyt hyvää yötä ja nuku hyvin.

Shows are listed from Apple Podcasts' charts and directory, and Podcast Index where it is used. Every show and episode belongs to its publisher and plays from the publisher's own feed; this site hosts none of them.