# Ritari Hopeakilpi ja Lohikäärmeen Paluu 🐉⚔️ | Lasten Iltasatu | Ritari, Lohikäärme ja Kadonnut Prinsessa An episode of [Iltasatumaailma](https://invisiblenetwork.ai/podcast/1896933732), 25 Jun 2026, 40 min. Audio: https://anchor.fm/s/11392e8fc/podcast/play/121881741/https%3A%2F%2Fd3ctxlq1ktw2nl.cloudfront.net%2Fstaging%2F2026-5-23%2F426678487-44100-2-4368b0a2dfaf5.m4a Tervetuloa uuden jännittävän Ritari Hopeakilven seikkailun pariin! ⚔️🐉 Kun Aurinkolaakson kuningaskunta on viimein saanut rauhan, tapahtuu jotain odottamatonta. Taivaalle ilmestyy jälleen valtava lohikäärme. Kaikkien yllätykseksi kyseessä ei kuitenkaan ole uusi vihollinen, vaan vanha tuttu – mahtava lohikäärme Taivasliekki, jonka Ritari Hopeakilpi vapautti muinaisen kristallin vallasta. Tällä kertaa heidän välilleen syntyy todellinen ystävyys. Hopeakilpi oppii lentämään lohikäärmeen selässä korkealla pilvien yläpuolella, ja yhdessä he harjoittelevat uusia taitojaan. Mutta heidän rauhallinen aikansa päättyy nopeasti, kun prinsessa Aurelia siepataan salaperäisen Mustan Korpin toimesta. Alkaa vaarallinen pelastusretki. Edessä ovat rohkeat lennot, synkät linnat, muinaiset salaisuudet, petolliset viholliset ja valtava voima, joka uhkaa koko valtakuntaa. Pystyvätkö Ritari Hopeakilpi ja Taivasliekki pelastamaan prinsessan? Voiko ritari ja lohikäärme todella toimia yhdessä? Ja mitä tapahtuu, kun muinainen punainen kristalli herää uudelleen? Tämä pitkä lasten iltasatu on täynnä keskiaikaisia seikkailuja, ritareita, linnoja, lohikäärmeitä, ystävyyttä, rohkeutta ja unohtumattomia hetkiä. Tarina sopii täydellisesti iltasaduksi, rauhoittumishetkeen tai kuunneltavaksi koko perheen kanssa. ✨ Tässä sadussa: • Ritareita ja keskiaikaisia linnoja • Lohikäärmeitä ja fantasiaa • Lentämistä lohikäärmeen selässä • Kadonnut prinsessa • Suuri pelastusoperaatio • Muinaisia salaisuuksia • Rohkeutta ja ystävyyttä • Pitkä lasten iltasatu 🎧 Sopii kuunneltavaksi: • Nukkumaan mennessä • Automatkoilla • Päivälevon aikana • Koko perheen satutuokioissa • Fantasia- ja lohikäärmetarinoiden ystäville Jos pidät ritareista, lohikäärmeistä, prinsessoista, keskiaikaisista seikkailuista ja pitkistä lasten saduista, tämä tarina on juuri sinua varten! ⭐ Tilaa kanava ja lähde mukaan seuraaville Ritari Hopeakilven seikkailuille! #lasteniltasatu #iltasatu #ritarihopeakilpi #lohikäärme #taivasliekki #ritari #prinsessa #keskiaika #fantasiasatu #pitkäsatu #lastensadut #nukkumaanmenosatu #seikkailusatu #lohikäärmesatu #ritaritjalohikäärmeet #suomenkielinensatu #kokoperheelle #satuaika #lastenpodcast #iltasatumaailma ## Transcript [0:01] Nyt alkaa lasten iltasatu ritari hopeakilpi ja lohikäärmeen [0:05] paluu. Aurinkolaakson kuningaskunnassa [0:09] oli kulunut monta rauhallista kuukautta siitä päivästä, [0:12] jolloin ritari hopeakilpi oli palanut varjovuorilta ja [0:14] kertonut kuninkaalle, ettei lohikäärme ollut ollutkaan [0:18] tavallinen vihollinen vaan muinaisen kristallin kahlehtima [0:22] olento, joka oli kärsinyt vuoren sisällä vuosikausia, ehkä jopa [0:25] vuosisatoja. Ja, joka oli lopulta päässyt [0:28] vapaaksi vasta silloin, kun hopeakilpi oli uskaltanut [0:31] kohdata sen silmästä silmään ja rikkoa kiven, joka oli pitänyt [0:34] sitä vangittuna. Tuo tarina oli levinnyt nopeasti [0:37] koko valtakuntaan. Sitä kerrottiin linnan saleissa. [0:41] Sitä kuiskattiin markkinoilla ja laulettiin majataloissa ja [0:46] iltaisin kun lapset painoivat päänsä tyynyyn. [0:48] Monet vanhemmat kertoivat heille sadun rohkeasta ritarista, joka [0:52] ei ollut voittanut lohikäärmettä pelkällä miekalla vaan [0:54] ymmärryksellä viisaudella ja sydämellä, joka ei säikähtänyt [0:58] kaikkea mikä näytti aluksi pelottavalta. [1:01] Mutta vaikka valtakunta oli jälleen rauhallinen, hopeakilpi [1:04] ei ollut unohtanut lohikäärmettä. [1:06] Usein iltaisin hän nousi linnan korkeimmalle muurille ja katsoi [1:09] pohjoiseen sinne, missä varjovuodet kohosivat [1:12] sinertavina ja sumuisina kaukaisen taivaan alla. [1:16] Hän muisti lohikäärmeen kultaiset silmät. [1:18] Hän muisti sen valtavat siivet. Hän muisti hetken, jolloin se [1:22] oli kumartanut päätään kiitokseksi ennen kuin oli [1:24] kadonnut pilvien sekaan. Eikä hän voinut olla [1:27] miettimättä, missä tuo olento nyt lensi. [1:30] Oliko se löytänyt rauhan? Oliko se palanut kauas vuorten [1:33] taakse vai vartioiko se yhä jossakin vanhoja salaisuuksia, [1:37] joita ihmiset eivät vielä ymmärtäneet? [1:40] Eräänä iltana, kun taivas oli kirkas ja tähdet syttyivät yksi [1:43] toisensa jälkeen. Hopeakilpi seisoi jälleen [1:46] muurilla. Hopeinen kilpi vierellään. [1:48] Linnan alapuolella kylä valmistautui yöpuulle takojan [1:52] pajan. Viimeinen valo sammui leipurin [1:55] savupiipusta nousi ohut savujuova jossakin kauempana. [1:58] Koira haukahti kerran ja hiljeni sitten. [2:01] Kaikki oli rauhallista, liian rauhallista. [2:05] Silloin taivaalla välähti hopeakilpi kohotti katseensa. [2:09] Ensin hän luuli nähneensä tähdenlennon, mutta valo ei [2:11] pudonnut alas, vaan liikkui kaarevasti pohjoisesta etelään. [2:15] Sitten se välähti uudelleen oranssina tulena. [2:20] Hopeakilven sydän löi raskaammin. [2:22] Hän tarttui muurin reunaan ja katsoi tarkemmin kaukana. [2:25] Taivaalla liikkui suuri varjo. Se lensi pilvien lomassa [2:29] hitaasti, mutta varmasti ja sen siivet olivat niin suuret, ettei [2:32] mikään lintu olisi voinut olla sellainen. [2:35] Lohikäärme oli palannut. Hetken ajan hopeakilpi ei [2:39] liikkunut lainkaan. Sitten linnan vartiatorvesta [2:42] kajahti hälytys. Linnan pihalla syttyi kiire. [2:46] Vartijat juoksivat muureille. Palvelijat avasivat saleihin [2:49] johtavia ovia. Hevoset hirnuivat talleissa [2:53] kuninkaan neuvonantajat nousivat ylös vuoteistaan puoliksi [2:56] pukeutuneena ja juoksivat suureen saliin. [2:59] Hopeakilpi lähti nopeasti alas muurilta, kun hän astui [3:02] kuninkaansaliin. Kuningas oli jo paikalla. [3:05] Hänen kasvoillaan oli vakava ilme. [3:07] Sinä näit sen. Kuningas kysyi kyllä näin [3:10] majesteetti, onko se sama lohikäärme? [3:13] Hopeakilpi hengitti rauhallisesti luulen niin. [3:17] Salissa alkoi levoton puheensorina. [3:20] Se on palannut kostamaan. Meidän täytyy kutsua kaikki [3:22] ritarit. Linnat on suljettava jousimiehet [3:25] muureille. Hopeakilpi kohotti kätensä. [3:28] Odottakaa. Äänet hiljenivät vähitellen, se [3:31] ei hyökännyt. Kuningas katsoi häntä tarkasti, [3:35] mitä se teki? Se lensi valtakunnan yli kohti. [3:39] Mitä? Hopeakilpimietti. [3:42] Se oli hyvä kysymys. Lohikäärme ei ollut tullut [3:45] suoraan linnaa kohti. Se oli kiertänyt kaukaa, aivan [3:48] kuin etsien jotakin. En tiedä, hän vastasi lopulta, [3:51] mutta minä aion selvittää. Sen kuningas nyökkäsi hitaasti [3:55] tällä kertaa, et ehkä ole lähdössä taistelemaan, en mitä [3:59] sitten aiot tehdä? Hopeakilpi katsoi ulos [4:02] ikkunasta, jonka takana yötaivas oli jälleen tumma ja hiljainen. [4:06] Aion kuunnella sitä. Aamun koittaessa hän [4:09] valmistautui matkaan tähtituuli satuloitiin hopeakilpi [4:14] haarniskansa, mutta tällä kertaa hän ei ottanut mukaansa [4:16] raskainta taistelukeihästään. Hän otti mikan ja kilven, mutta [4:20] myös köyttä kuivattuja hedelmiä, leipää, vettä ja pienennahkaisen [4:25] pussin, jossa oli linnanparantajan antamia [4:27] rauhoittavia yrttejä. Jos kohtaat lohikäärmeen, yritin [4:31] tuskin auttavat vanha aseenkantaja murahti. [4:34] Hopeakilpihmyili ehkä eivät. Miksi sitten otat ne koska en [4:39] tiedä mitä kohtaan ja se oli totta. [4:42] Edellisellä matkalla hän oli lähtenyt taistelemaan [4:44] lohikäärmettä vastaan. Tällä kertaa hän lähti etsimään [4:47] vastausta. Ja joskus vastaus saattoi [4:50] tarvita enemmän kärsivällisyyttä kuin miekkaa. [4:53] Matka vei hänet jälleen pohjoiseen, mutta tällä kertaa [4:56] tie ei tuntunut aivan yksi synkältä. [4:58] Hän tunsi jo varjometsän polut. Hän muisti vuodesta kyllä [5:01] kiviset talot. Hän muisti luolan, jossa [5:03] punainen kristalli oli särkynyt. Silti kaikki tuntui uudelta, [5:07] sillä nyt hän ei tiennyt, oliko lohikäärmevaarassa vai oliko [5:10] jokin muu vaara palaamassa sen mukana. [5:13] Kolmannen päivän iltana hopeakilpi saapui suurelle [5:16] niitylle, joka avautui ennen varjovuorten ensimmäisiä [5:18] rinteitä. Hän päätti leiriytyä sinne. [5:22] Tähtituuli soi rauhallisesti heinää. [5:24] Nuotio paloi pienellä liekillä. Taivas tummeni. [5:27] Ja juuri kun ensimmäinen tähti syttyi, maa värähti hiljaa. [5:31] Tähtituuli nosti päänsä. Hopeakilpi nousi seisomaan. [5:35] Tuuli muuttui lämpimäksi. Sitten kuului siepiin ääni [5:39] valtava syvähumahdus. Hopeakilpi astuu pois nuotion [5:43] luota ja katsoo ulos pilvien välistä laskeutui [5:46] sini-musta-hahmo. Se oli lohikäärme. [5:49] Se laskeutui niityn toiselle reunalle niin raskaasti, että [5:52] maa tärähti jalkojen alla. Tähtituuli hirnahti [5:55] säikähtäneenä, mutta ei lähtenyt pakoon. [5:58] Hopeakilpi seisoi paikallaan. Hän ei vetänyt miekkaa esiin. [6:02] Hän ei kohottanut kilpeään. Hän vain katsoi lohikäärmettä. [6:06] Olento oli yksi suuri ja vaikuttava kuin ennenkin, mutta [6:08] sen olemuksessa oli nyt jotakin toisenlaista. [6:12] Sen silmät eivät hehkuneet raivosta. [6:14] Ne olivat kirkkaat kultaiset ja valppaat. [6:17] Lohikäärme kumarsi hieman päätään. [6:19] Hopeakilpi teki samoin. Pitkän aikaa kumpikaan ei [6:22] liikkunut. Sitten lohikäärme päästi matalan [6:25] äänen, joka ei ollut karjaisu, vaan enemmänkin syvä soiva [6:28] murina. Se kuulosti vuorelta, joka olisi [6:31] yrittänyt puhua. Hopeakilpi otti varovasti [6:34] askeleen eteenpäin. Sinä palasit. [6:38] Lohikäärme kallisti päätään. Tietenkään se ei vastannut [6:40] ihmisten kielellä, mutta hopeakestä tuntui, että se [6:44] ymmärsi. Pritari osoitti itseään. [6:47] Olen hopeakilpi. Sitten hän osoitti [6:49] lohikäärmettä. Mikä sinun nimesi on? [6:53] Lohikäärme sulki hetkeksi silmänsä. [6:55] Sitten se kosketti valtavalla kynnenkärjellään maata ja piirsi [6:58] multaan merkin. Se oli kaareva viiva, jonka [7:01] ympärillä kulki 3 pientä liekinmuotoista kuviota. [7:05] Hopeakilpi ei osannut lukea sitä, mutta hän tunsi sen [7:07] merkityksen. Taivas liekki. [7:10] Hän sanoi hitaasti, lohikäärme nosti päätään sen silmissä [7:14] välähti lempeä valo. Hopeakilpi hymyili. [7:18] Olet siis taivas liekki sinä yönä ritari ja lohikäärme [7:21] istuivat samalla niityllä pitkään. [7:24] Hopeakilpi puhui hiljaa. Hän kertoi kuningaskunnasta. [7:28] Kertoi, että ihmiset pelkäsivät lohikäärmeen paluuta. [7:31] Kertoi, että hän ei halunnut taistella, ellei olisi pakko. [7:35] Taivas liekki kuunteli. Välillä se käänsi katseensa [7:38] vuorille. Välillä se katsoi etelään kohti [7:41] aurinkolaa. Aamun lähestyessä lohikäärme [7:44] nousi seisomaan. Se levitti valtavat siipensä, [7:47] mutta ennen lähtöään se laski päänsä niin alas, että [7:49] hopeakilpi saattoi koskettaa sen kuonon suomuja. [7:53] Ritari epäröi hetken sitten hän nosti kätensä. [7:57] Suomut olivat lämpimät ja sileät kuin auringonsa lämmin kivi. [8:00] Tuo pieni kosketus muutti kaiken. [8:03] Se ei ollut enää hirviö ja ritari. [8:05] Se oli alkuystävyydelle. Taivas liekki nousi ilmaan. [8:09] Sen siivet nostattivat tuulen, joka sai nuotion viimeiset [8:12] hiilet hehkumaan. Hopeakilpi katsoo sen perään ja [8:15] silloin lohikäärvet teki jotakin odottamatonta. [8:18] Se kaartoi takaisin laskeutui jälleen lähemmäs, kumartui ja [8:22] katsoi ritaria, aivan kuin kysyen jotakin. [8:25] Hopeakilpi ymmärsi vasta hetken kuluttua. [8:28] Sinä siis haluat, että nousen selkääsi. [8:31] Tähtituuli hirnahti aivan kuin olisi pitänyt ajatusta hulluna [8:35] hopeakilpikatsoille hoikäärmeen selkää katsoi valtavia siipiä ja [8:39] taivasta. Hänen vatsassaan tuntui pieni [8:43] pelon ja innostuksen sekoitus. Ritari oli ratsastanut hevosilla [8:47] koko ikänsä, mutta lohikäärmeellä lentäminen oli [8:49] aivan toinen asia. Hän nauratti hiljaa. [8:53] Hyvä on taivas liekki hitaasti hän kiipesi lohikäärmeen [8:57] selkään. Suomujen välissä oli [8:59] luonnollisia harjanteita, joista sai otteen. [9:02] Taivas liekki odotti kärsivällisesti. [9:04] Hopeakilpi tarttui tiukasti kiinni. [9:07] En ole tehnyt tätä ennen lohikäärme murahti matalasti. [9:11] Se kuulosti melkein huvittuneelta. [9:13] Sitten se levitti siipensä. Yksi voimakas isku toinen kolmas [9:18] maa katosi jalkojen alta. Hopeakilpi puristi silmänsä [9:22] kiinni tuuli iski kasvoihin haarniskahelisi viitta lepatti [9:27] ja sitten hän avasi silmänsä. Auringonlaakso levittäytyi hänen [9:31] allaan valtavana vihreänä ja kultaisena. [9:34] Joet kiemurtelivat kuin hopeanauhot. [9:37] Metsät näyttivät pehmeiltä matoilta. [9:40] Vuoret kohosivat takana ja taivas oli kaikkialla. [9:43] Hopeakilpi unohti hetkeksi pelätä. [9:46] Hän lensi. Hän oikeasti lensi. [9:49] Taivas liekkikaartoi hitaasti auringonnousun suuntaan ja [9:52] ritari hopeakilpi tiesi, että tämä oli vasta uuden seikkailun [9:55] alku, sillä samana aamuna kaukana etelässä mustakallion [9:59] vanhassa linnassa prinsessa aurelia avasi silmänsä kylmässä [10:03] tornikamarissa, eikä vielä tiennyt, että hänen pelastajansa [10:06] lensivät jo kohti kohtaloaan. Tuuli vihelsi ritari hopeakilven [10:12] korvissa korkealla pilvien yläpuolella. [10:14] Maailma näytti aivan erilaiselta kuin maanpinnalta katsottuna. [10:18] Joet kiemurtelivat hopeisena nauhoina metsät näyttivät [10:21] pehmeiltä vihreiltä pilviltä. Kylät olivat pieniä pisteitä. [10:26] Ja aurinkolaakson mahtava linna näytti kaukaa katsottuna melkein [10:29] leikkikalulta. Hopeakilpi istui tiukasti [10:32] taivasliekin selässä, vaikka hän oli aina pitänyt itseään [10:35] rohkeana. Hänen sydämensä hakkasi edelleen [10:37] tavallista nopeammin. Tämä oli jotakin aivan uutta. [10:41] Tähtituulla ratsastaminen oli tuntunut turvalliselta, mutta [10:44] nyt hänen allaan ei ollut maata, vaan valtava avaruus. [10:48] Taivaslikki kaartoi pehmeästi pilvien välissä. [10:51] Lohikäärme vaikutti tietävän tarkalleen, kuinka paljon [10:53] vauhtia ritari pystyisi sietämään. [10:56] Välillä se lensi rauhallisesti, välillä hieman nopeammin, mutta [11:00] ei koskaan niin nopeasti, että hopeakilpi olisi menettänyt [11:02] tasapainoaan. Vähitellen jännitys alkoi [11:05] muuttua iloksi. Hopeakilpi huomasi hymyilevänsä. [11:08] Hän jopa nauroi ääneen. Taivas liekki päästi matalan [11:12] tyytyväisen murahduksen. Ehkä sekin nautti siitä, että [11:15] sai jakaa lentämisen jonkun kanssa. [11:18] Tuntien ajan helensivät yksi, kun aurinko nousi korkeammalle [11:21] taivaalle. Lohikäärme laskeutui suurelle [11:23] vuoristotasangolle. Hopeakilpi hyppäsi alas sen [11:26] selästä. Jalat tuntuivat hetken oudoilta. [11:29] Maa ei tuntunut enää yksi vakaalta kuin ennen. [11:32] Taivas liekki tarkkaili häntä huvittuneen näköisenä. [11:35] Älä naura hopeakilpi sanoja. Lohikäärme päästi jälleen [11:39] matalan murahduksen. Ritari oli melko varma, että se [11:41] todella nauroi. Seuraavien päivien aikana he [11:44] harjoittelivat joka päivä hieman enemmän. [11:48] Hopeakilpi oppi miten lohikäärmeen selässä tulisi [11:50] istua? Kuinka painoa siirrettiin [11:53] kaaoksissa? Kuinka siipien liikkeestä pystyy [11:55] ennakoimaan suunnanmuutoksia? Kuinka korkealla ohuempi ilma [11:59] tuntui erilaiselta hengittää? Ja ennen kaikkea hän oppi [12:02] luottamaan taivasliekkiin, ystävyys, symeni päivä päivältä. [12:06] Aluksi he olivat olleet ritari ja lohikäärme. [12:09] Nyt heistä alkoi tulla todellisia ystäviä. [12:13] Eräänä iltapäivänä he lensivät korkealla varjovuoten yllä. [12:16] Aurinko paistoi kirkkaasti. Pilvet kelluivat heidän [12:19] alapuolellaan. Silloin taivas liekki äkisti [12:22] hidasti. Se kohotti päätään ja jäi [12:24] kuuntelemaan. Hopeakilpi huomasi saman [12:27] jossakin kaukana kuului torven ääni heikko mutta kiireellinen. [12:32] Taivas liekki kääntyi äänen suuntaan muutamaa minuuttia [12:35] myöhemmin. He näkivät ratsastajan. [12:38] Yksinäinen sanansaattaja laukkasi täyttä vauhtia [12:40] vuoristotyötä pitkin. Hopeakilpi pyysi lohikäärmettä [12:43] laskeutumaan, kun ratsastajanakin lohikäärmeen hän [12:47] lähes putosi hevosen selästä. Rauhoitu hopeakilpi sanaa. [12:50] Nopeasti mikä hätänä sanansaattaja hengitti raskaasti [12:55] majesteettilähetti minut itse etsimään teitä. [12:57] Miksi mies nielaisi prinsessa aurelia on kadonnut. [13:02] Hopeakilmen ilme vakavoitui välittömästi. [13:05] Kerro kaikki. Sanansaattaja nyökkäsi 2 yötä [13:10] sitten. Prinsessa matkasi kesälinnaansa. [13:12] Hänen saatuensa joutui hyökkäyksen kohteeksi. [13:15] Ne eivät olleet tavallisia rosvoja. [13:17] Mitä tarkoitat? Miehet käyttivät mustia [13:20] viittoja. Hopeakilven kulmat kurtistuivat. [13:24] Tunnetteko heidän tunnuksensa kyllä, mikä se oli sanansaattaja [13:29] näytti pelokkaalta musta korppi. Hopeakilven sydän jysähti. [13:34] Hän oli kuullut nimen aiemminkin. [13:36] Musta korppi vanha rosvojoukko. Mutta paljon vaarallisempi kuin [13:40] tavalliset maantiederos. He olivat järjestäytyneitä, [13:44] älykkäitä ja erittäin vaarallisia, minne prinsessa [13:48] vietiin. Emme tiedä varmasti, mitä jälkiä [13:51] löytyi. Kohti kivivarjon linnoitusta. [13:55] Hopeakilpi tiesi paikan se sijaitsi kaukana vuoriston [13:58] länsiosissa. Vanha hylätty linna täydellinen [14:01] piilopaikka. Kuinka kauan sitten 2 päivää? [14:05] Hopeakilpi vilkaisi taivas liekkiä? [14:07] Lohikäärme oli kuunnellut tarkasti kivivarion linnaan. [14:11] Ratsastaminen veisi useita päiviä, mutta lentämällä ehkä [14:14] vain muutamia tunteja. Me lähdemme nyt sanansaattaja [14:18] näytti yllättyneeltä. Nytkö mies katsoi lohikäärmettä [14:21] epäuskoisena? Sitten hän nyökkäsi. [14:24] Toivottavasti saavutte ajoissa. Hopeakilpi nousi takaisin [14:28] taivasliekin selkään hetkeä myöhemmin. [14:30] He olivat jälleen ilmassa. Tällä kertaa lento ei ollut [14:33] harjoittelua. Tällä kertaa heillä oli tehtävä. [14:37] Aurinko alkoi laskea, vuoret vaihtuvat metsiin, metsät [14:40] kallioihin ja lopulta horisontissa alkoi näkyä jotakin [14:44] korkea kivinen torni, sitten toinen ja kolmas. [14:48] Se oli kivivarion linna. Se seisoi yksinäisellä vuorolla [14:52] kuin synkkä haamu menneisyydestä. [14:54] Hopeakilpi tarkasteli sitä tarkasti. [14:56] Muurit olivat edelleen vahvat. Pääportti näytti suljetulta. [15:00] Torneissa paloi tulia. Paikka ei ollut hylätty, ei [15:03] enää. Taivas liekki kaartoi korkealla. [15:07] Hopeakilpi laski nopeasti vartioita useita jousimiehiä, [15:11] vartiovuoroja. Suora hyökkäys olisi [15:14] vaarallinen. Hyvin vaarallinen. [15:17] Taivas liekki murahti hiljaa. Se vaikutti ajattelemaan samaa. [15:21] Me tarvitsemme suunnitelman lohikäärmen nyökkäsi hitaasti, [15:25] hopeakilpi hymyili. Oli edelleen outoa nähdä [15:28] lohikäärmeen ymmärtävän niin paljon, mutta siihen oli jo [15:30] alkanut tottua. He laskeutuivat metsään muutaman [15:34] kilo metrin päähän linnasta. Yö oli saapumassa. [15:37] Taivas muuttui tummansiniseksi. Ensimmäiset tähdet syttyivät [15:42] nuotion äärellä. Hopeakilpi tutki linnasta [15:44] tekemäänsä piirrosta. Taivas liekki makoili vieressä. [15:47] Jos prinsessa on siellä, emme voi odottaa liian kauaa. [15:51] Lohikäärme kohotti päätään, hopeakilpi jatkoi, mutta emme [15:55] voi myöskään hyökätä suoraan. Taivas liekki vilkaisi linnaa [15:59] kohti sitten sen silmiin ilmestyi tuttu pilke sama ilme, [16:03] joka sillä oli ollut harjoitusten aikana aina ennen [16:05] jotakin. Rohkeaa temppua. [16:08] Hopeakilpi huomasi sen mitä sinä suunnittelet. [16:12] Lohikäärme levitti hieman siipiään. [16:14] Sitten se osoitti yksi kynnellä linnan korkeinta tornia. [16:17] Hopeakilpi katsoi ja vähitellen hymyilevisi hänen kasvoilleen. [16:22] Tarkoitatko taivasliekki nyökkäsi ritari nauroi. [16:25] Se on hullu suunnitelma. Lohikäärme murahti tyytyväisenä. [16:30] Hopeakilpi nousi seisomaan, mutta juuri siksi se saattaa [16:33] toimia. Kaukana linnan korkeimmassa [16:36] tornissa prinsessa aurelia istui ikkunan ääressä ja katseli [16:39] yötaivasta. Hän ei vielä tiennyt sitä, mutta [16:42] jossakin pimeän metsän keskellä ritari ja lohikäärme [16:45] valmistelivat pelastusoperaatiota. [16:48] Ja seuraavana yönä koko kivivarjon linna tulisi kokemaan [16:50] jotakin mitä yksikään rosvo ei ollut osannut odottaa. [16:55] Yö oli laskeutunut kivivarjon linnan ympärille. [16:58] Korkeat muurit kohosivat mustina tähtitaivasta vasten tornien [17:02] huipulla paloi soihtuja, joiden liekit heiluivat kylmässä [17:05] vuodesta tuulessa. Vartijat kävelivät muureilla [17:08] edestakaisin, tietämättä, että heidän yläpuolellaan pimeiden [17:11] pilvien keskellä liikkuu jotakin paljon vaarallisempaa kuin [17:14] yksikään rosvojoukko oli koskaan kohdannut. [17:17] Taivas liekki ja sen selässä ritari hopeakilpi. [17:21] Lohikäärme lensi lähes äänettömästi. [17:24] Hopeakilpi oli viime päivien aikana oppinut uskomattoman [17:27] paljon lentämisestä. Hän ei enää puristanut [17:29] lohikäärmeen suomuja kauhusta, kuten ensimmäisellä lennolla. [17:33] Hän osasi jo liikkua sen mukana. Silti hänen sydämensä hakkasi ei [17:38] lentämisen vuoksi, vaan siksi, että jossakin linnan sisällä [17:41] prinsessa on relia saattoi odottaa pelastusta. [17:44] Taivas liekki kaartoi korkealla pilviaseassa. [17:47] Hopeakilpi tarkkaili alapuolella näkyvää linnaa. [17:50] Vartijoita oli paljon. Pääportilla ainakin 20 [17:55] sisäpihalla useita lisää tornien huipuille jousimiehiä. [17:59] Suora hyökkäys olisi ollut liian vaarallinen, mutta heidän [18:02] suunnitelmansa ei ollut suora. Hyökkäys. [18:04] Se oli jotakin aivan muuta. Hopeakilpi osoitti korkeita [18:08] tornia taivasliekki nyökkäsi ja alkoi laskeutua. [18:13] Samaan aikaan prinsessa aurelia istui kivisessä huoneessaan. [18:16] Huone ei ollut pieni eikä epämukava. [18:18] Hänellä oli sänky pöytä, kynttilöitä ja jopa ruokaa. [18:23] Mutta se ei muuttanut sitä tosiasiaa, että hän oli vanki. [18:27] Prinsessa käveli ikkunan luo korkealla alapuolella näkyi [18:29] linnan sisäpiha, vartijoita, rosvoja, mustia viittoja. [18:34] Musta korppi oli todella olemassa ja sen johtaja oli [18:38] paljon vaarallisempi kuin aurrelli oli koskaan kuvitellut. [18:41] Mies nimeltä varjolordi. Kukaan ei tuntunut tietävän [18:45] hänen oikeaa nimeään tai mistä hän oli tullut, mutta hänen [18:48] miehensä tottelivat häntä pelon sekaisella kunnioituksella. [18:52] Aureelia huokaisi hän ei tiedä tulisiko kukaan etsimään häntä, [18:57] mutta hän uskoi yksi asiaan. Jos joku voisi löytää hänet, se [19:01] olisi ritari hopeakilpi. Juuri silloin tornin [19:05] ulkopuolella tapahtui jotakin aureelia kuuli äänen hiljaisen [19:09] raapaisun. Sitten toisen hän lähestyi [19:12] ikkunaa ja hänen silmänsä suurenivat hämmästyksestä. [19:16] Ikkunan ulkopuolella riippui lohikäärme oikea lohikäärme. [19:20] Sen valtavat kynnet pitivät sitä kiinni tornin kiviseinässä ja [19:24] sen selässä istui ritari hopeakilpi. [19:28] Prinsessa ei ollut koskaan ollut yksi iloinen nähdessään ketään. [19:31] Eli tarina nosti sormen huulilleen hiljaisuutta. [19:35] Aureelia nyökkäsi hopean kilpi avasi varovasti ikkunan [19:39] prinsessa. Oletko kunnossa? [19:41] Olen kyllä hyvä prinsessa vilkaisi käytävälle, mutta emme [19:45] voi puhua kauaa. Hopeakilpi nyökkäsi miten [19:50] pääsemme ulos aureelia osoitti ovea siellä päivystää 2 [19:54] vartijaa. Hopeakilvi mietti hetken sitten [19:57] hänen kasvoilleen ilmestyy hymy sellainen hymy, joka yleensä [20:00] tarkoitti, että hänellä oli suunnitelma tai ainakin erittäin [20:03] rohkea ajatus. Hän kuiskasi jotakin. [20:06] Taivasliikin korvaan lohikäärmeen silmiin ilmestyi [20:09] pilke. Ja seuraavassa hetkessä se [20:12] työnsi päänsä ikkunasta sisään. Prinsessa perääntyi hieman [20:16] taivas liekki hengitti syvään. Sitten se puhalsi ei tulta, vaan [20:20] valtavan savupilven. Koko huone täyttyi hetkessä [20:23] harmaasta sumusta. Aureelia yskähti hopeakilpi [20:27] nauroi hiljaa luota minuun. Hetkeä myöhemmin vartijat oven [20:31] ulkopuolella kuulivat meteliä. Hei, mitä siellä tapahtuu? [20:35] Ovi avattiin vartijat syöksyivät sisään ja juuri silloin [20:39] taivasleikki työnsi päänsä savun keskeltä heidän eteensä rosvot [20:42] jähmettyivät. Toinen heistä pääsi niin korkean [20:46] kiljohduksen, että se olisi voinut kuulua koko linnan läpi. [20:48] Sitten molemmat juoksivat pakoon. [20:51] Hopeakilpi ei voinut olla nauramatta. [20:53] Tämä toimi täydellisesti, mutta heidän ilonsa jäi lyhyeksi. [20:57] Koko linnassa alkoi soida hälytyskello. [21:00] Rosvot olivat huomanneet jotakin olevan vialla. [21:02] Hopeakilpi vakavoitui välittömästi. [21:04] Nyt mennään. Prinsessa kiipesi varovasti [21:07] ikkunalle katsoi alas ja kalpeni. [21:10] Pitäisikö minun kyllä. Mutta hopeakilpi osoitti. [21:13] Taivasliikin selkää luota minuun. [21:16] Aureelia katsoi lohikäärmettä. Lohikäärme katsoi takaisin ja [21:20] yllättäen sen ilme vaikutti lähes ystävälliseltä. [21:23] Prinsessa hengitti syvään. Sitten hän kiipesi sen selkään. [21:27] Hopeakilpi nousi perässä ja juuri silloin tornin käytävältä [21:30] kuului huutoja. Torniin he ovat tornissa. [21:33] Ottakaa heidät kiinni. Taivas liekki ei odottanut se [21:36] työsi itsensä irti seinästä, levitti siipensä ja syöksyi [21:39] yöhön. Rosvot juoksivat muurille juuri [21:42] ajoissa nähdäkseen lohikäärmeen nousevan ilmaan. [21:45] Ampukaa jouset jännittyivät kymmeniä nuolia lensi taivaalle. [21:50] Hopeakilpi nosti kilpensä, mutta siihen ei ollut tarvetta. [21:53] Taivas liekki kartoi sulavasti eikä yksikään nuoli osunut. [21:57] Rosvot kirosivat. Jotkut näyttivät siltä kuin [21:59] eivät olisi uskoneet silmiään. Lohikäärme, ritari ja prinsessa [22:03] kaikki yksi, mutta heidän johtajansa ei näyttänyt [22:07] yllättyneeltä. Muurin varjoista astui pitkä [22:09] mies mustassa viitassa. Se oli varjolordi. [22:13] Hänen kasvonsa pysyvät kylminä. Hän seurasi pakenevaa [22:16] lohikäärmettä pitkään. Sitten hänen huulilleen ilmestyi [22:19] hidas hymy. Juuri niin. [22:22] Rosvot katsoivat häntä hämmentyneinä. [22:24] Mitä tarkoitatte? Varjo lordi katkesi katseensa [22:27] pohjoiseen. Antakaa heidän mennä. [22:31] Mutta herra antakaa heidän mennä ja rosvot vaikenivat, [22:34] varjolordig jatkoi katsomista ikään kuin hän olisi odottanut [22:38] jotakin ikään kuin prinsessa sieppaus ei olisi koskaan [22:41] ollutkaan hänen todellinen tavoitteensa. [22:45] Samaan aikaan taivasleikki lensi nopeasti pois linnasta. [22:48] Prinsessa istui sen selässä hämmästyneenä. [22:50] En voi uskoa tätä. Hopeakilpihymyili ensimmäinen [22:54] lentosi kyllä miten sinulla menee? [22:57] Aure-ilija katsoi ympärilleen yötaivastahdet pilvet heidän [23:01] alapuolellaan ja maailma kaukana jalkojen alla. [23:04] Sitten prinsessa nauroi. Olen aivan varma, että tämä on [23:07] elämäni hienoin hetki. Taivas liekki murahti [23:10] tyytyväisenä, mutta juuri silloin lohikäärme jännittyi. [23:14] Hopeakilpi huomasi sen välittömästi mitä nyt [23:18] taivasliekki katsoi pohjoiseen vuoria kohti sen kultaiset [23:21] silmät kaapenivat. Hopeakilpi seurasi tilannetta ja [23:25] näki jotakin. Kaukana pimeydessä vuorten yllä [23:29] punaisen valon samanlaisen kuin se, jonka hän oli kerran nähnyt [23:33] muinaisen kristallin ympärillä. Hopeakilvin hymy katosi. [23:37] Punainen valo voimistui. Taivas liekki päästi matalan [23:41] huolestuneen murahduksen ja silloin hopeakilpi ymmärsi. [23:44] Prinsessa sieppaus ei ollut ollut päätavoite. [23:47] Se oli ollut ansa. Joku oli käyttänyt sitä [23:50] harhautuksena ja sillä välin jossakin vuorten sydämessä oli [23:53] heräämässä uusi vaara paljon suurempi kuin musta korppi, [23:57] paljon suurempi kuin varjolordi. Ja tällä kertaa sekä ritari että [24:01] lohikäärme tiesivät sen. Todellinen seikkailu oli vasta [24:04] alkamassa. Korkealla yötaivolla taivas [24:09] liikki liukui lähes äärettömästi kylmän tuulen halki. [24:12] Sen selässä istuivat ritari hopeakilpi ja prinsessa aurelia. [24:16] Mutta kukaan heistä ei enää ihaillut tähtiä. [24:18] Kaikkien katseet olivat kiinnittyneet pohjoiseen. [24:21] Punainen valo. Hehkui vuorten yllä sama [24:24] pahaenteinen hohde, jonka hopeakilpi oli nähnyt [24:27] ensimmäisen kerran silloin, kun hän oli kohdannut lohikäärmeen [24:29] vanhassa luolassa. Sama väri sama voima sama tunne. [24:35] Hopeakilven vatsaa kylmäsi et kai tarkoita aureilija katsoi [24:39] häntä huolestuneena mitä hopeakilpi ei vastannut heti hän [24:43] muisteli punaista kristallia muinaista rakennelmaa [24:46] lohikäärmeen kahleita ja sitä valtavaa energiaa, joka oli [24:50] vapautunut kristallin hajotessa. Luulin sen olevan ainoa aurelia [24:55] kurtisti kulmiaan. Ainoa mikä kristalli. [24:59] Taivasleikki murahti matalasti. Se kuulosti huolestuneelta. [25:03] Lohikäärme tiesi yksi hyvin kuin ritari, mitä punainen valo [25:06] saattoi tarkoittaa. Jos jossakin oli toinen [25:09] kristalli, silloin heidän vanha vihollisensa ei ehkä ollutkaan [25:13] täysin voitettu. Aamusarastaessa he saapuivat [25:16] varjovuorten pohjoiselle rinteille. [25:19] Täällä maisema oli erilainen kuin etelässä. [25:22] Kalliot olivat korkeampia laaksot syvempiä ja ilma tuntui [25:25] kylmemmältä. Punainen valo näkyi edelleen nyt [25:29] paljon kirkkaampana. Se nousi erään syrjäänsä vuoren [25:32] takaa. Taivasliikki laskeutui kiviselle [25:35] tasanteelle. Hopeakilpi hyppäsi alas. [25:38] Prinsessa seurasi perässä. Kuinka kaukana se on? [25:42] Hopeakilpi arvioi matkaa ehkä muutaman tunnin päässä aureelia [25:47] vilkaisi lohikäärmettä, voimmeko lentää suoraan sinne? [25:51] Taivas liekki puristi päätään. Hopeakilpi huomasi sen [25:53] välittömästi, mitä lohikäärme osoitti siivellään vuorota [25:58] hopeakilpi katsoi tarkemmin ja silloin hän näki. [26:02] Taivaan yllä leijui outoja punaisia kipinäitä ne näyttivät [26:05] melkein salamoilta, mutta liikkuivat väärällä tavalla. [26:09] Onpa kummallista. Aureelia nyökkäsi. [26:12] Ne eivät näytä luonnollisilta. Hopeakilpi ymmärsi jos kristalli [26:16] todella oli herännyt sen ympärillä, saattoi olla [26:18] voimakkaita energioita. Lentäminen niiden läpi olisi [26:21] vaarallista. He joutuisivat jatkamaan jalaan. [26:25] Matka osoittautui vaikeaksi. Polut olivat kapeita, jyrkät [26:29] kallion seinämät nousivat molemmin puolin useaan [26:32] otteeseen. Heidän täytyi kiivetä. [26:34] Taivasliikki seurasi mukana maata pitkin. [26:37] Vaikka lohikäärme olisi voinut lentää helposti, se ei halunnut [26:40] jättää ystäviään. Tuntien kuluessa punainen valo [26:44] kirkastui lopulta. He saapuivat laaksoon ja silloin [26:47] he pysähtyivät. Kaikkien kasvot vakavoituivat [26:51] laakson keskellä seisoi valtava rakennelma muinainen temppeli. [26:55] Paljon suurempi kuin ensimmäinen sen ympärillä kohosi mustia [26:59] pylväitä. Punaiset energiat kiersivät [27:01] niiden ympärillä kuin myrsky ja temppelin keskellä leijui [27:05] kristalli. Se oli suurempi kuin hopeakilpi [27:08] oli koskaan nähnyt vähintään 3 kertaa suurempi kuin [27:11] ensimmäinen. Sen sisältä sykki punainen valo [27:15] kuin jättimäinen sydän. Aureelia nielaisi se on valtava. [27:20] Hopeakilpi nyökkäsi liian valtava taivaslikki murahti [27:25] lohikäärme näytti levottomalta ja syystä kristallista virtasi [27:29] energiaa kaikkialle ympäristöön. Puut olivat kuihtuneet, kivet [27:33] olivat haljenneet, ilma tuntui raskaalta hengittää. [27:37] Mutta kaikkein huolestuttavinta ei ollut kristalli, vaan se kuka [27:40] seisoi sen vieressä. Varjolordi. [27:43] Mustiin pukeutunut mies seisoi temppelin portailla hänen [27:46] viittansa lepatti tuulessa ja hänen ympärillään seisoi [27:49] kymmeniä mustan korpin sotureita. [27:52] Hopeakilpi puristi miekkansa kahvaa. [27:55] Nyt ymmärrän. Aure-ilija katsoi häntä. [27:58] Mitä? Prinsessa on sieppaus niin se [28:02] oli harhautus varjo lordi oli halunnut heidän olevan poissa. [28:06] Hän oli tarvinnut aikaa aikaa löytääkseen temppelin aikaa [28:10] herättääkseen kristallin ja nyt hän oli onnistunut. [28:14] Ikään kuin olisi kuullut heidän ajatuksensa. [28:16] Varjolordi kääntyi hänen katseensa osui suoraan [28:19] hopeakilpeen ja hän hymyili. Kauan odotettu jälleennäkeminen [28:24] hopeakilpi astui esiin. Mitä olet tehnyt? [28:28] Varjolordi levitti kätensä. Olen herättänyt voiman, joka [28:31] kuuluu minulle. Kristalli ei kuulu kenellekään. [28:35] Mitä sinä siitä tiedät? Hopeakilpi vilkaisi taivas [28:39] liekkiä enemmän kuin sinä? Varjo lordin ilme synkkeni, [28:44] mutta vain hetkeksi. Sitten hän alkoi nauraa siinä [28:47] todella uskot olevasi sankari en, mutta silti yrität pysäyttää [28:52] minut. Koska tiedän mitä tapahtuu, jos [28:55] etsin valtaa hinnalla millä hyvänsä. [28:58] Varjolordi katsoi kristallia sen valo heijastui hänen [29:01] kasvoilleen. Sinä näet vaaran, koska se on [29:05] vaarallinen. Minä näen mahdollisuuden. [29:08] Hopeakilpi ei pitänyt siitä tavasta, jolla mies puhui liian [29:11] innostuneesti liian pakkomielteisesti, aivan kuin [29:15] kristalli olisi jo alkanut vaikuttaa häneen ja ehkä juuri [29:18] niin oli tapahtunut. Yhtäkkiä maa alkoi täristä ensin [29:23] kevyesti, sitten voimakkaammin kristallisykki kerran toisen [29:29] kolmannen ja jokaisella sykäyksellä punainen valo [29:32] kirkastui. Taivas liekki karjaisi [29:34] varoituksen hopeakilpi kääntyi temppelin takana oleva kallion [29:38] seinämä oli halkeamassa. Punaiset energiat virtasivat sen [29:43] läpi. Kivi mureni maa vapisi aureilija [29:47] perääntyi. Mitä tapahtuu? [29:50] Hopeakilpi ei ehtinyt vastata, koska seuraavassa hetkessä [29:53] kallio räjähti. Valtava kivivyöry syöksyy alas. [29:57] Punainen valo purkautuu halkeamasta ja sen keskeltä [30:00] alkoi nousta jotakin jotakin suurta jotakin elävää. [30:05] Varjo lordin hymy katosi. Ensimmäistä kertaa hänen [30:08] kasvoillaan näkyi pelkoa. Hopeakilpi tunsi sydämensä [30:12] pysähtyvän hetkeksi, koska hän tunnisti saman asian. [30:16] Kristalli ei ollut herättänyt pelkkää voimaa. [30:18] Se oli herättänyt vartijan muinaisen olennon. [30:22] Olennon, joka oli nukkunut vuoren sisällä vuosisatojen [30:24] ajan. Ja nyt se oli heräämässä kivinen [30:28] jättiläinen nousi hitaasti näkyviin. [30:30] Sen silmät avautuivat, ne hohtivat punaisina kuin [30:33] kristalliitse. Taivas liekki levitti siipensä. [30:37] Hopeakilpi nosti miekkansa. Aureilija tarttui maasta [30:40] löytämäänsä keihääseen. Silloin he kaikki ymmärsivät [30:43] saman asian. Jos jättiläinen päässi täysin [30:46] vapaaksi koko aurinkolaakso olisi vaarassa. [30:49] Mutta ehkä vielä pahempaa oli se, että heidän pitäisi kohdata [30:52] se heti. Koko laakso vapisi punainen [30:57] kristalli sykkii yhä voimakkaammin temppelin [30:59] yläpuolella ja sen valo värjäsi vuoret veren punaisiksi. [31:02] Kallioseinämästä noussut kivijättiläinen kohosi [31:04] korkeammalle ja korkeammalle, kunnes sen pää ulottui lähes [31:07] temppelin tornien tasolle. Sen jokainen liike sai maan [31:11] tärisemään sen silmät hehkuvat punaisina. [31:14] Sen kiviset kädet olivat suuremmat kuin kokonaiset talot. [31:18] Ritari hopeakilvi puristi miekkansa kahvaa prinsessa [31:21] houralia piti keihästään kaksin käsin. [31:24] Ja taivasliikki päästi ilmoille valtavan karjahduksen, mutta [31:27] kivijättiläinen ei näyttänyt pelkäävän mitään. [31:30] Se nosti hitaasti toisen jalkansa ja otti ensimmäisen [31:33] askeleensa. Kalliot murenivat maa halkesi [31:37] varjo lordin soturit pakenivat paniikissa jopa mustan korpin [31:41] rosvojen rohkeus oli kadonnut. Varjolordi itse seisoi [31:45] liikkumatta. Hänen kasvonsa olivat kalpeat. [31:48] Nyt hänkin ymmärsi virheensä. Hän oli luullut hallitsevansa [31:51] kristallia. Todellisuudessa kristalli oli [31:54] käyttänyt häntä. Hopeakilpi kääntyi hänen [31:57] puoleensa. Nytkö ymmärrät varjo? [32:00] Lordi ei vastannut. Hän vain tuijotti jättiläistä. [32:04] Kivijättiläinen nosti kätensä. Punainen energia kerääntyi sen [32:07] ympärille. Sitten se löi nyrkkinsä maahan. [32:10] Iskun voima sinkosi kiviä kaikkialle. [32:13] Hopeakilpi joutui suojaamaan kasvonsa kilvellään. [32:16] Aureilija horjahti taivas liekki levitti siipensä suojaksi. [32:21] Kun pöly viimein laskeutui, hopeakilpi näki jotakin [32:24] kristalli. Se sykki nyt nopeammin kuin [32:27] koskaan. Jättiläisen rinnasta kulki [32:29] punaisia energiasäikeitä suoraan siihen, aivan kuten ensimmäisen [32:33] lohikäärmeen luolassa. Sama yhteys sama kahle ja sama [32:37] heikkous. Hopeakilven silmät suurenevat [32:41] taivas, liekki, lohikäärme käänsi päänsä kristalli [32:45] taivaslikki ymmärsi välittömästi. [32:47] Jättiläinen ei ollut todellinen vihollinen. [32:49] Kristalli oli ja niin kauan kuin kristalli pysyisi ehjänä, [32:53] jättiläinen jatkaisi hyökkäystä. Mutta tällä kertaa ongelma oli [32:57] paljon vaikeampi. Kristalli leijui korkealla [32:59] ilmassa paljon korkeammalla kuin yksikään ihminen voisi koskaan [33:03] kiivetä. Hopeakilpi katsoi taivas [33:06] liekkiä. Taivaslikki katsoi häntä [33:08] takaisin. He tiesivät molemmat, mitä [33:09] täytyy tehdä. Prinsessa aurilja kääntyy pidä [33:13] jättiläinen kiireisenä prinsessa nyökkäsi. [33:16] Minä yritän. Hopeakilpi nousi nopeasti taivas [33:20] liekin selkään. Lohikäärme levitti valtavat [33:22] siipensä. Jättiläinen huomasi heidät [33:25] välittömästi. Sen punaiset silmät kohosivat [33:28] taivaalle ja se karjaisi. Ääni kaikui koko vuoristossa, [33:32] mutta taivas liekki ei epäröinyt. [33:34] Yksi voimakkaalla siiveniskulla se nousi ilmaan sitten toisella [33:38] sija kolmannella. He kohosivat korkeammalle kohti [33:41] kristallia. Tuuli ulvoi heidän ympärillään [33:45] punaiset energiat salamoivat ilmassa. [33:48] Hopeakilpi joutui pitämään kiinni kaikella voimallaan. [33:51] Tämä ei ollut enää harjoituslento. [33:53] Tämä oli heidän elämänsä vaarallisin lento. [33:57] Alhaalla aure ja juoksi kivien välissä. [33:59] Jättiläinen yritti tavoittaa häntä, mutta prinsessa oli nopea [34:03] joka kerta kun kivinen käsi laski alas, hän ehti juuri ja [34:06] juuri väistää. Samaan aikaan varjolordi keräsi [34:09] rohkeutensa. Hän katsoi ympärilleen. [34:11] Rosvot olivat paenneet. Kristalli oli riistäytynyt [34:14] hallinnasta. Kaikki hänen suunnitelmansa [34:17] olivat romahtaneet. Mutta ensimmäistä kertaa pitkään [34:20] aikaan hän teki oikean päätöksen. [34:22] Hän juoksi aureiliaa kohti. Prinsessa aureja kääntyi [34:26] yllättyneenä. Mitä meidän täytyy auttaa heitä? [34:30] Prinsessa tuijotti häntä epäuskoisena. [34:32] Sinä oikeasti sanot noin varjo lori nyökkäsi. [34:35] Minä aiheutin tämän hänen katseensa painui maahan. [34:38] Minun täytyy auttaa korjaamaan se. [34:41] Aureili ainakin hänen kasvoilla jotakin uutta katumusta, aitoa [34:45] katumusta ja niin he alkoivat yksi houkutella jättiläistä pois [34:49] temppelin luota pois kristallin alta pois hopeakilven tieltä. [34:54] Korkealla taivaalla kristalli lähestyi hopeakilpi näki sen nyt [34:58] selvästi. Se oli valtava suurempi kuin hän [35:01] oli kuvitellut. Ja sen ympärillä pyörivät [35:03] punaiset energiat näyttivät lähes eläviltä. [35:06] Taivasleikki lensi suoraan sitä kohti, mutta juuri silloin [35:09] kristalli välähti. Punainen salama syöksyi ulos [35:13] taivas liekki väisti viime hetkellä. [35:15] Salama vilsi ilmaa heidän vierestään, toinen seurasi ja [35:18] kolmas kristalli puolusti itseään. [35:22] Hopeakilpi puristi miekkansa kahvaa vielä vähän. [35:26] Taivas liekki karjaisi ja kiihdytti alhaalla jättiläinen [35:30] huomasi heidän lähestyvän kristallia. [35:32] Se nosti molemmat kätensä. Punainen energia kerääntyi [35:35] niiden ympärille. Hopeakilpi näki mitä oli [35:38] tapahtumassa. Taivasliekki, lohikäärme kaartoi [35:42] jyrkästi hetkeä myöhemmin jättiläinen laukaisi valtavan [35:45] energiasuihun taivaalle. Valo pyyhkäisi heidän ohitseseen [35:49] niin läheltä, että hopeakilpi tunsi kuumuuden kasvoillaan, [35:52] mutta nyt ne olivat tarpeeksi lähellä. [35:55] Kristalli oli aivan heidän edessään. [35:57] Hopeakilpi nousi seisomaan lohikäärmeen selässä. [36:00] Tuuli repi hänen viittansa taivas liekki lensi vakaasti ja [36:04] olivat harjoitelleet tätä luottaneet toisiinsa oppineet [36:08] toimimaan yksi. Kaikki johti tähän hetkeen. [36:11] Hopeakilpi nosti miekkaansa. Aurinko heijastui sen terästä ja [36:15] hän hyppäsi. Hetken ajan hän lensi ilmassa [36:19] suoraan kohti kristallia. Aika tuntui pysähtyvän. [36:22] Hän näki punaisen valon. Hän näki energian pyörivät [36:25] virtaukset, näki koko maailman ympärillään ja sitten hän iski. [36:30] Miekka osui kristalliin halkeuma toinen kolmas valo räjähti ulos. [36:35] Kristalli alkoi hajota. Hopeakilpi putosi, mutta juuri [36:39] silloin taivasliikki syöksyi hänen alleen. [36:42] Ritari laskeutui takaisin sen selkään ja seuraavassa hetkessä [36:45] koko kristalli räjähti tuhansiksi punaisiksi [36:48] sirpaleiksi. Valo täytti taivaan. [36:51] Punaiset energiat katosivat jättiläinen pysähtyi sen silmät [36:55] sammuivat. Kiviset kädet jäivät [36:57] liikkumattomiksi. Sitten valtava olento alkoi [37:00] hitaasti murentua. Kivi muuttui pölyksi. [37:04] Pöly muuttui tuuleksi ja lopulta jättiläinen katosi kokonaan. [37:09] Hiljaisuus laskeutui laaksoon ensimmäistä kertaa pitkään [37:12] aikaan. Täydellinen hiljaisuus. [37:16] Aurinko nousi seuraavana aamuna kirkkaana. [37:18] Taivas oli sininen ja punainen valo oli poissa. [37:21] Vaara oli ohi. Hopeakilpi aureelia ja [37:24] taivaslikki seisoivat temppelin raunioilla. [37:27] Varjolord lähestyi hitaasti ritari hopeakilpi katsoi häntä. [37:32] Kiitos. Varjolordi huokaisi. [37:36] En ansaitse kiitosta. Ehkä et mies nyökkäsi, mutta [37:39] aion tehdä parhaani ansaitaksesi sen joskus. [37:42] Se oli alku. Ei täydellinen loppu, mutta alku [37:46] ja joskus se riitti. Muutamaa päivää myöhemmin [37:49] aurinkolaakso järjestettiin suuret juhlat. [37:52] Prinsessa aure oli palannut kotiin. [37:54] Kuningas oli helpottunut. Kyläläiset iloitsivat. [37:58] Koko valtakunta juhli, mutta suurimmat suosionosoitukset [38:01] eivät olleet hopeakilvelle vaan taivas liekin kaltaiselle [38:05] olennolle, jota ihmiset olivat aiemmin pelänneet. [38:08] Nyt he näkivät totuuden. Lohikäärme ei ollut hirviö. [38:11] Se oli sankari. Illan lopussa hopeakilpiä [38:15] taivasleikki nousivat vielä kerran linnan korkeimmalle [38:17] muurille. Aurinko laski taivas muuttui [38:20] kultaiseksi. Luulen, että olemme hyvä tiimi, [38:23] hopeakilpi sanoi. Taivas liekki murahti [38:26] tyytyväisenä ja luulen, että tämä ei jää viimeiseksi [38:29] seikkailuksemme. Lohikäärme nosti päänsä kohti [38:32] horisonttia. Kaukana näkyy uusia vuoria, [38:35] tuntemattomia metsiä ja tuntemattomia maita täynnä [38:39] salaisuuksia täynnä uusia tarinoita. [38:42] Hopeakilpi hymyili. Hän tiesi, että heidän [38:45] seikkailunsa olivat vasta alussa. [38:48] Ja niin päättyi tarina ritari hopeakivestä, taivasliekistä ja [38:52] kadonneen prinsessa pelastamisesta. [38:54] Mutta kaikkialla valtakunnassa kerrottiin vielä vuosienkin [38:57] kuluttua tarinaa ritarista ja lohikäärmestä, jotka olivat [39:00] oppineet luottamaan toisiinsa niin täydellisesti, että mikään [39:03] voima maailmassa ei pystynyt heitä pysäyttämään. [39:07] Ja seuraava ritari hopeakilven seikkailut odottavat jo [39:10] horisontin takana. Nyt loppuu ritari hopeakilpi ja [39:15] lohikäärmeen paluu. Kiitos kun kuuntelit tämän [39:18] pitkän rauhallisen ritari tarinan. [39:21] Muista seurata kanavaa. Siitä on meille ihan super [39:24] paljon hyötyä jatkoa ajatellen, mutta nyt hyvää yötä ja nuku [39:29] hyvin. Shows are listed from Apple Podcasts' charts and directory, and Podcast Index where it is used. Every show and episode belongs to its publisher and plays from the publisher's own feed; this site hosts none of them.