# Lumikissa Lumi ja suuri veneretki 🚤🌊 | Salaperäinen saari, majakka ja kesän kaunein päivä | LASTEN ILTASATU An episode of [Iltasatumaailma](https://invisiblenetwork.ai/podcast/1896933732), 23 Jun 2026, 19 min. Audio: https://anchor.fm/s/11392e8fc/podcast/play/121831742/https%3A%2F%2Fd3ctxlq1ktw2nl.cloudfront.net%2Fstaging%2F2026-5-22%2F426610776-44100-2-5403b44f24913.m4a Tervetuloa mukaan Lumikissa Lumin tähän asti pisimmälle ja tunnelmallisimmalle veneretkelle! 🌊🚤☀️ Tässä pitkässä ja rauhoittavassa lasten iltasadussa Lumikissa Lumi lähtee ystäviensä Simo Siilin, Veera Oravan ja Otto Saukon kanssa kesäiselle järviseikkailulle, joka vie heidät salaperäiselle saarelle, vanhalle majakalle, kirkasvetiseen poukamaan ja keskelle kauneinta suomalaista kesäpäivää. Kun ystävykset astuvat Aava-veneen kyytiin aurinkoisena kesäaamuna, he eivät vielä tiedä, millaisia yllätyksiä päivä tuo tullessaan. Pikku Salaisaaren arvoitukset, järven keskellä kohoava majakka, hauskat kalastushetket, lämmin kesäsade, sateenkaari ja monet pienet löydöt tekevät tästä retkestä ikimuistoisen. Tämä lämminhenkinen lasten iltasatu kertoo ystävyydestä, luonnon tutkimisesta, yhdessä tekemisestä ja siitä, kuinka tavallisestakin kesäpäivästä voi tulla suuri seikkailu, kun sen jakaa hyvien ystävien kanssa. Tarinan aikana pääset kokemaan: 🌊 kauniin kesäisen veneretken järvellä 🚤 Aava-veneen matkan saarelta toiselle 🏝️ salaperäisen Pikku Salaisaaren arvoituksen 🧭 hauskan aarteenetsintää muistuttavan tutkimusretken 🌲 upeita suomalaisia järvimaisemia 🗼 vanhan majakan ja ystävällisen majakanvartijan 🐟 kalastusretken kirkasvetisessä poukamassa 🌦️ lämpimän kesäsateen ja sadepiknikin 🌈 kauniin sateenkaaren järven yllä 🐾 Lumikissa Lumin, Simo Siilin, Veera Oravan ja Otto Saukon yhteisen seikkailun ☀️ rauhallisen ja turvallisen kesäpäivän luonnon keskellä Tämä pitkä lasten iltasatu sopii täydellisesti: 🌙 iltasaduksi ennen nukkumaanmenoa 💤 rauhoittumiseen ja rentoutumiseen 🚗 automatkoille 📚 satuhetkiin kotona 🏕️ kesäisiin mökki-iltoihin ❤️ koko perheen yhteisiin kuunteluhetkiin Lumikissa Lumi -sarjan tarinat ovat tunnettuja lämpimästä tunnelmastaan, ystävällisistä hahmoistaan ja rauhallisesta kerronnastaan. Tässä jaksossa pääset jälleen viettämään aikaa Lumin ja hänen ystäviensä seurassa samalla kun kesäinen järviluonto avautuu ympärille täynnä kauneutta, pieniä ihmeitä ja iloisia hetkiä. Jos pidät rauhallisista lasten iltasaduista, pitkistä seikkailutarinoista, kesäisistä luontotarinoista sekä tarinoista, joissa ystävyys, yhteistyö ja uteliaisuus ovat tärkeässä osassa, tämä jakso on juuri sinua varten. Laita mukava asento, sulje silmät ja lähde mukaan Aava-veneen kyytiin kokemaan yksi Lumikissa Lumin ikimuistoisimmista kesäseikkailuista. lumikissa lumi, lasten iltasatu, pitkä iltasatu, iltasatu lapsille, satu lapsille, suomalainen iltasatu, rauhoittava iltasatu, nukkumaanmenotarina, lasten podcast, lasten tarina, lumikissa lumi ja veneretki, veneretki, järviseikkailu, kesäsatu, kesäinen iltasatu, mökkisatu, luontosatu, saari, majakka, kalastusretki, sadepiknik, sateenkaari, ystävyys, perhesatu, iltasatu suomeksi, lasten kuunnelma, satuhetki, pitkä satu, lasten kuuntelutarina, hyvän mielen iltasatu, rauhallinen lasten tarina, koko perheen iltasatu 🌙✨ Muista tilata kanava, jotta et missaa uusia Lumikissa Lumin seikkailuja! 🐾 Uusia lasten iltasatuja julkaistaan säännöllisesti. Tule mukaan Lumikissa Lumin, Simo Siilin, Veera Oravan ja Otto Saukon uusiin kesäisiin seikkailuihin! 🚤🌊☀️🏝️✨ Hakusanat ## Transcript [0:00] Nyt alkaa lasten iltasatu. Lumikissa lumi ja meneretki [0:06] tässä vaiheessa muistutan sua jo pilaamaan kanavan. [0:09] Kiitoksia kaikille tilanneille ja kuuntelijoille. [0:13] Jokainen tilaus merkitsee enemmän kun tiedättekään, mutta [0:16] nyt itse sanon pariin. Aurinko nousi kirkkaana metsän [0:20] takaa ja levitti lämpimän valonsa hiljaiselle [0:22] järvenrannalle, jossa veden pinta kimalteli pehmeästi kuin [0:26] tuhannet pienet hopeiset välähdykset. [0:28] Ja juuri sinä aamuna lumikissa. Lumi tiesi heti herätessään, [0:31] että päivästä tulisi erityinen, sillä hän oli sopinut ystäviensä [0:35] kanssa pitkästä veneretkestä sellaisesta rauhallisesta ja [0:39] iloisesta kesäretkestä, jossa ei olisi kiirettä mihinkään ja [0:42] jossa tärkeintä olisi yksi oleminen. [0:45] Luonnonkatseleminen jo pienistä yllätyksistä nauttiminen. [0:49] Lumipakkasi reppuunsa mansikkakeksejä vesipullon [0:53] aurinkohatun pienen pyyhkeen ja muistikirjan, johon hän halusi [0:56] kirjoittaa päivän parhaat hetket, koska hän oli huomannut, [1:00] että kaikkein mukavimmat muistot saattoivat muuten unohtua [1:02] yksityiskohdiltaan, vaikka niiden lämmin tunne jäisikin [1:06] sydämeen pitkäksi aikaa. Kun lumi saapui vanhalle [1:09] laiturille, siellä odotti jo pieni sinivalkoinen vene nimeltä [1:13] aava, joka keinui kevyesti köyden varassa ja näytti aivan [1:16] siltä kuin se olisi nukkunut yleensä järven sylissä herännyt [1:19] nyt valmiina uuteen kesäpäivään. Pian rantapoluita kuului tuttu [1:23] rapina ja simo siili ilmestyi paikalle. [1:26] Kapteenilakki päässään vihreä reppu selässään ja kainalossaan [1:30] niin suuri karttarulla, että sen toinen pää laahasi melkein [1:33] maata. Lumi, tänään emme lähde perkele [1:36] veneretkelle. Simo ilmoitti hyvin vakavana, [1:39] vaikka hänen lakkinsa oli hieman vinossa. [1:41] Mille me sitten lähdemme? Lumi kysyi hymyillen. [1:44] Viralliselle järviseikkailulle simo sanoi ja levitti kartan [1:48] laiturille niin suurella liikkeellä, että yksi pieni [1:51] lokki hypähti kauempana yllättyneenä ilmaan. [1:55] Kartassa näkyi suuri järvi muutama saari kaislikkoja [1:59] poukamia, pieni majakka ja yksi paikka, jonka kohdalle oli [2:03] kirjoitettu nimi. Pikku salasaari ennen kuin lumi [2:07] ehti kysyä saaresta mitään paikalle saapuivat veera orava [2:10] evas kädessään ja ottosaukko uimakassi olallaan. [2:14] Ja otto näytti niin iloiselta järven nähdessään, että kaikki [2:17] tiesivät hänen ajattelevan jo uimista, vaikka vene ei ollut [2:20] vielä edes irronnut laiturista. Kaikki pukivat pelastusliivit [2:24] päälleen, sillä lumi oli sitä mieltä, että turvallisuus teki [2:27] seikkailusta mukavamman, koska silloin saattoi keskittyä [2:31] rauhassa kaikkein kauniiseen ympärille. [2:34] Simo tarkisti köydet otto työnsi veneen varovasti irti laiturista [2:38] veera asetti eväskorin penkin alle ja lumiistahti keulaan [2:41] katselemaan kuinka kotiranta alkoi hitaasti jäädä taakse. [2:45] Aavaliukuu järvelle pehmeästi ja rauhallisesti ja airojen [2:48] tasainen liike sai veden liplattamaan veneen laitoja [2:50] vasten niin lempeästi, että hetken ajan kukaan ei puhunut [2:54] mitään vaan kaikki vain kuuntelivat kesäaamun ääniä. [2:58] Järven ympärillä kasvoi korkeita koivuja ja mäntyjä, joiden [3:01] varjot heijastuvat veteen ja kauempana kaislikossa lauloi [3:04] pieni lintu, joka tuntui toivottavan heille hyvää matkaa. [3:08] Ensimmäinen kohde on pikku salasaari, simo sanoi karttaa [3:11] tutkien, mikä siitä tekee salaisen veera kysyy sitä. [3:16] Emme tiedä ennen kuin tutkimme sen, simo vastasi. [3:19] Otto hymyili ja nojasi veneen reunaan niin että näki veden [3:22] alle. Minusta tuntuu, että parhaat [3:24] paikat ovat juuri sellaisia, joista ei tiedä kaikkea [3:27] etukäteen. Luminyökkäsi, sillä hän ajatteli [3:30] aivan samoin ja juuri siksi veneretki tuntui jo nyt [3:33] lupaavalta. Matka saarelle kesti pitkään, [3:36] mutta mukavalla tavalla, sillä vene kulki rauhallisesti pitkin [3:39] järvenselkää. Aurinko lämmitti heidän [3:42] kasvojaan ja välillä he näkivät veden pinnassa hopeisen [3:44] välähdyksen. Kun pieni kala hypähti ilmaan ja [3:47] katosi takaisin siniseen syvyyteen. [3:50] Kun pikku salasaari lopulta ilmestyi näkyviin. [3:52] Se näytti juuri niin salaperäiseltä kuin nimi lupasi, [3:56] mutta samalla ystävälliseltä, sillä se rannassa oli pehmeää [3:59] hiekkaa. Keskellä kasvoi suuri vanha [4:01] mänty ja pensaiden välissä kulki kapea polku. [4:05] Aamu vedettiin rantaan ja ystävyykset nousivat maihin. [4:08] Saaren ilma tuoksui lämpimältä hiekalta männyltä ja kesäkukilta [4:12] ja lumi huomasi heti suuren männyn juurella pienen puisen [4:15] rasian, jonka kanteen oli maalattu aaltokuvio. [4:19] Simo avasi rasian varovasti sisällä oli paperilappu lumiluki [4:23] sen ääneen. Tervetuloa pikku salasaarelle, [4:27] jos haluatte löytää järven kauneimman näköalapaikan, [4:30] seuratkaa kaisulien kuiskausta sileänkiven merkkiä ja veden [4:34] naurua hetken ajan. Kaikki olivat hiljaa. [4:37] Sitten simo kuiskasi innostuneena. [4:39] Nyt tämä on virallisesti arvoitusretki. [4:42] Lumi katsoi ystäviään kimmeltävää järveä ja vihreää [4:46] saarta ympärillään ja hän tunsi, että heidän kesäinen [4:48] veneretkensä oli vasta alkamassa. [4:52] Pikku salasaari oli paljon kiinnostavampi kuin se oli [4:54] veneestä katsottuna näyttänyt, sillä vaikka se oli pieni, [4:57] siellä oli hiekkarantaa kalliota, kaislikkoa vanhoja [5:01] puita, mustikan varpuja ja pieni puro, jonka ääni kuului saaren [5:06] keskeltä hyvin hiljaisena, mutta iloisena solinana. [5:09] Aivan kuin saari olisi nauranut omalle pienelle salaisuudelleen. [5:13] Lumi piteli vihjelappua tassussaan ja luki ensimmäisen [5:16] kohdan uudelleen. Seuratkaa kaislojen kuiskausta. [5:21] Ystävyykset kulkivat rantaa pitkin siihen kohtaan, jossa [5:24] korkeat vihreät kaislat kasvoivat aivan venerajassa ja [5:27] kun he pysähtyivät kuuntelemaan, tuuli kulki kaissojen läpi niin [5:31] pehmeästi, että ne kahisivat kuin joku olisi kertonut [5:34] salaisuutta hyvin matalalla äänellä. [5:37] Aluksi kaikki kuulosti samanlaiselta, mutta hetken [5:39] kuluttua veera huomasi, että kaislat taipuivat kaikki samaan [5:43] suuntaan kohti pientä polkua, joka katosi saaren sisäosiin. [5:47] Ne osoittavat tuonne, veera sanoi. [5:50] Simo kirjoitti, muistikirjansa kaislat voivat olla opasteita [5:54] jos niitä kuuntelee kunnolla. Polku vei heidät metsikön läpi [5:58] pienelle aukiolle, joka oli täynnä sileitä kiviä ja silloin [6:02] lumimuisti toisen vihjeen sileän kiven merkki. [6:06] Ongelma oli se, että sileitä kiviä oli kaikkialla. [6:09] Otto nosti yksi ja sanoi, että tämä oli hyvin sile. [6:12] Veera nosti toisen, joka oli vielä sileämpi. [6:15] Simo löysi kiven, jota hän kutsui mahdollisesti [6:18] tieteellisesti sileimmäksi kiveksi koko saarella. [6:22] Mutta lopulta humi huomi huomasi pienen vaaleanharmaan kiven, [6:25] jonka pintaan oli kaiverrettu aalto. [6:28] Kun hän käänsi kiven ympäri. Sen alla oli nuoli, joka osoitti [6:31] kohti salisevantä. Venenna nauru lumi sanoi [6:34] hymyillen. He seurasivat puron ääntä, [6:38] kunnes saapuivat pienen vesiputouksen luo, jossa vesi [6:41] hyppelehti kiveltä toiselle niin iloisesti, että sen solina [6:44] kuulosti aivan naurulta. Punon vierestä nousi kapea polku [6:48] kallion päälle ja vaikka nousu ei ollut kovin pitkä, simo ehti [6:52] ehdottaa puolimatkassa evästaukoa. [6:55] Perillä syödään veera lupasi. Se sai simon jatkamaan. [6:59] Kun he pääsivät kallion kielekkeelle, heidän eteensä [7:02] avautui koko järvi ja näky oli niin kaunis, että jokainen [7:05] hiljeni hetkeksi. Vesikimalteli auringossa pikku [7:09] salasaari levittäytyy heidän alapuolellaan vihreänä. [7:12] Kauempana näkyi kotiranta vielä kauempana. [7:15] Metsäiset niemet ja kaikkein kauimpana melkein sinisen uskon [7:19] takana seisoi pienivalkoinen majakka. [7:22] Tuolla on majakka otto sanoi. Simo tarkisti karttaa. [7:27] Kartassa on kyllä pieni merkki, mutta en huomannut sitä aiemmin. [7:31] Juuri silloin vihjelapun taakse ilmestyi uusi teksti, aivan kuin [7:34] paperi olisi saanut lisää sanoja auringonvalosta. [7:38] Kun näette valkoisen tornin. Jatkakaa sinne missä valo auttaa [7:41] löytämään kotiin. Simo tuijotti lappua paperi [7:45] kirjoittaa itse itsensä lisää ohjeita. [7:48] Tai ehkä me osaamme lukea sitä paremmin nyt lumi sanoi [7:51] rauhallisesti. He istuivat kallion päälle [7:54] syömään eväitä, sillä näin kauniista näköalapaikasta ei [7:57] voinut lähteä liian nopeasti. Veera jakoi marjoja otto kertoi [8:01] tarinan siitä, miten hän oli kerran nähnyt valtavan hauen ja [8:06] simo söi keksiä niin keskittyneesti, että lumi kysyi, [8:08] oliko hän unohtanut tutkimusretken kokonaan. [8:11] En simo vastasi. Tämä on osa tutkimusta. [8:15] Kun he olivat levänneet tarpeeksi, he palasivat rantaan, [8:18] työnsivät aavan takaisin veteen ja lähtivät soutamaan kohti [8:21] valkoista majakkaa. Saari jäi taakse, mutta sen [8:25] arvoitus oli johdattanut heidät uuteen paikkaan ja lumi tunsi, [8:28] että järvi oli suurempi ja tää enemmän täynnä tarinoita kuin [8:31] hän oli aamulla osannut edes kuvitella. [8:35] Matka majakka niemelle oli pitkä ja rauhallinen ja haava kulki [8:39] järven pintaa pitkin niin tasaisesti, että lumi saattoi [8:42] istua keulassa sulkea hetkeksi silmänsä ja kuunnella vain [8:46] airojen loisketta. Lintujen kaukaista laulua ja [8:49] tuulen pehmeää liikettä veden päällä. [8:52] Pienivalkoinen majakka kasvoi vähitellen suuremmaksi ja kun he [8:55] pääsivät lähemmäs, he näkivät, ettei se ollut suuri ja mahtava [8:59] merimajakka vaan pieni kodikas järvimajakka, jonka ikkunan [9:03] pielet oli maalattu sinisiksi ja jonka vieressä oli punainen [9:06] mökki, kukkapenkki ja vanha laituri. [9:10] Laiturilla seisoi harmaa majava, jolla oli olkihattu päässään ja [9:13] kastelukanno kädessään. Tervetuloa majakkanemelle majava [9:18] huudahti. Hänen nimensä oli eino, ja hän [9:21] kertoi asuneensa majakan vieressä jo monta kesää, sillä [9:24] hän piti järvestä veneistä ja siitä, että saattoi auttaa muita [9:28] löytämään kotiin hämärän tullen. Kun lumi näytti hänelle [9:32] vihjelapun, eino hymyili. Pikku salasaaren arvoitus toi [9:36] teidät tänne, vai mitä? Tiesitkö siitä? [9:39] Simo kysyi. Tietenkin eino vastasi, minä [9:42] tein sen joskus kauan sitten, jotta retkeilijät muistaisivat [9:45] pysähtyä katsomaan järveä tarkemmin. [9:49] Simo näytti hyvin vaikuttuneelta ja kirjoitti muistikirjaansa [9:52] eino majava arvoitusta rakentaja majakanvartija mahdollisesti [9:57] nero. Eino kutsui heidät mökkinsä [10:00] pihalle, mehulle ja pullalle, ja koska päivä oli lämmin ja retki [10:03] oli jo jatkunut pitkään, kaikki olivat erittäin iloisia pienestä [10:07] levähdyksestä. Pihalta näkyi järvelle ja [10:10] majakan varjo osui nurmikolle pitkäksi ja kapeaksi. [10:14] Eino kertoi, että majakka auttoi järvellä kulkevia veneilijöitä [10:17] silloin, kun ilta hämärtyi tai sumu nousi veden päälle, mutta [10:21] viime aikoina sen valo oli ollut himmeämpi kuin ennen. [10:24] Linssi on pölyinen, hän sanoi ja ikkunoihin on kertynyt [10:27] siitepölyä. Me voimme auttaa, lumi sanoi [10:31] heti. Voitteko todella? [10:33] Eino? Kysyi iloisena. [10:35] Totta kai veera sanoi, retkipäivänä voi tehdä hyvän [10:38] työn. Mihinhän nousivat majakan [10:41] portaita ylös. Portaat olivat kapeat ja [10:44] kiersivät pyöreää seinää pitkin ja jokaisella askeleella majakan [10:47] sisällä tuoksui hieman enemmän vanhalta puulta järvi tuulelta [10:51] ja kesältä. Ylhäällä oli suuri lasilinssi, [10:54] joka oli tosiaan pölyinen. Veera kiipesi varovasti [10:58] jakkaralle ja pyyhki ylemmät kohdat. [11:01] Lumipuhdisti ikkunat otto kantoi vettä. [11:04] Simo teki työlistan ja pyyhki linssin alareunan niin [11:07] huolellisesti, että ilmoitti ansaitsevansa apulaismajakan [11:10] vartijan arvonimen. Kun kaikki oli valmista, ei [11:13] nosta majakan. Valo välähti ensin varovasti, [11:17] sitten kirkkaammin ja lopulta lämmin kultainen sade kiersi [11:20] järven yli niin kauniisti, että kaikki taputtivat. [11:23] Katsokaa otto huudahti. Se näkyy pitkälle. [11:27] Eino katsoi ystävyyksiä kiitollisena. [11:30] Tänään monen veneen on helpompi palata kotiin. [11:34] Lumi tunsi sydämessään lämpimän ilon, sillä joskus pieni työ, [11:37] kuten ikkunan pyyhkiminen saattoi olla paljon tärkeämpi [11:39] kuin ensiksi luuli. Ennen kuin he lähtivät, eino [11:43] antoi heille pienen puumerkin, johon oli maalattu kala ja [11:45] kaislikko. Jos haluatte nähdä vielä yksi [11:48] kauniin paikan. Soutakaa kalarannan poukamaan, [11:51] hän sanoi. Simopiirsi karttaan uuden [11:53] merkinnän virallinen kohde seuraava. [11:57] Mihin ystävykset nousivat aavaan, vilkuttivat einolle ja [12:00] lähtivät kohti poukamaa, jossa kirkas vesi, kalat ja ehkä uusi [12:04] kesäylytys odottivat heitä. Kalarannan boukamo oli piilossa [12:09] 2 metsäisen niemen välissä ja kun aava liukui hitaasti sen [12:13] tyynelle vedelle tuntui kuin vene olisi astunut aivan omaan [12:16] pieneen kesähuoneeseensa, sillä poukavan ympärillä kasvoi [12:20] korkeita koivuja, rantakukkia, kaisloja ja pieniä pensaita, [12:24] joiden välistä aurinkosiivilöityy veden [12:25] pinnalle kultaisena laikkuina. Vesi oli niin kirkasta, että [12:30] pohjassa näkyvät kivet, vesikasvit ja pienet kalat, [12:33] jotka liikkuivat parvina varjojen ja valojuomien välissä. [12:38] Kalastuspaikka simo sanoi heti. Uimapaikka otto sanoi samalla [12:42] hetkellä eväspaikka. Veera lisäsi. [12:46] Luminauroi. Kaikki ovat oikeassa. [12:49] He vetivät veneen hiekkarantaan ja levittivät viltin pehmeälle [12:52] nurmelle. Ensin he kalastivat. [12:55] Simo viritti vapaansa niin huolellisesti, että se näytti [12:57] melkein pieneltä tieteelliseltä kokeelta, kun taas otto vain [13:01] laski siiman veteen ja sai lähes heti pienen kalan. [13:05] Veera sai seuraavan lumi sai pienen ahvenen, jonka he [13:08] päästivät takaisin veteen, koska se näytti niin reippaalta ja [13:11] vilkkaalta. Simo odotti pitkään lopulta [13:14] hänen siimansa nykäisi. Hän nousi seisomaan ja huusi. [13:18] Nyt tulee jättikala. Kaikki katsoivat jännittyneinä [13:22] vedestä nousi vanha lusikka. Hetken oli aivan hiljaista. [13:26] Sitten veera alkoi nauraa. Ottonauroi ja lopulta myös [13:30] luminauroi niin paljon, että hänen piti istua alas. [13:33] Simo katsoi lusikkaa arvokkaasti. [13:35] Tämä on historiallinen järvilöytö. [13:38] Ei kala otto huomautti, mutta löytö. [13:42] Kalastuksen jälkeen oli uimisen vuoro ja otto oli niin [13:45] onnellinen, että hän hyppäsi veteen ensimmäisenä ja sai [13:47] aikaan suuren loiskahduksen. Lumi ui rauhallisesti kirkkaassa [13:51] vedessä ver kellui selällään ja katseli pilviä ja simo kahlasi [13:55] varovasti rantavedessä, kunnes huomasi veden olevan lämpimämpää [13:58] kuin oli odottanut. Kesä tuntui täydelliseltä. [14:03] Mutta kun he nousivat vedestä ja alkoivat avata eväskoria [14:06] taivaalle ilmestyi tumma, mutta pehmeä reunainen pilvi, sitten [14:09] toinen ja pian ensimmäiset pisarat putosivat järveen. [14:14] Sade lumi sanoi. Simo katsoi karttaa [14:17] loukkaantuneena. Tätä ei ollut merkitty. [14:20] Pilvet eivät pysyneet pysyneet kartalta, lupaaver sanoi. [14:24] Sade ei ollut kova eikä pelottava, vaan lämmin [14:26] kesäkuuro, joka sai järvenpinnan täyttymään pienistä renkaista ja [14:30] metsän tuoksumaan raikkaalta. Ja siirtyvät kallionkielekkeen [14:33] alle suojaan veivät evääskorin mukaan eli istuivat vierekkäin [14:37] kuuntelemaan sateen ropinaa. Virallinen sadepnikki simo [14:41] ilmoitti ja jakoi keksejä. Lumikatseli järveä ja ajatteli, [14:45] että joskus retken paras hetki saattoi olla juuri sellainen, [14:47] jota kukaan ei ollut suunnitellut. [14:50] Sade teki maailmasta hiljaisen. Se sai lehdet kiiltämään. [14:54] Se sai veden näyttämään hopeiselta ja se toi ystävykset [14:57] hetkeksi lähemmäs toisiaan kallion alle, missä oli mukavaa [15:00] lämmintä ja turvallista. Kun sade loppui, aurinko [15:04] ilmestyi takaisin pilvien takaa ja järven ylle nousi kirkas [15:06] sateenkaari. Kaikki hiilinivat sateenkaari [15:10] kaartui poukaman yli niin kauniina, että sen värit [15:12] heijastuivat veteen. Se oli sateinen lahja lumisanoja [15:16] hiljaa. Simo kirjoitti, muistikirjaansa [15:19] sade ei pilannut retkeä. Sade teki siitä paremman. [15:24] Kun iltapäivä alkoi muuttua illaksi, ystävykset pakkasivat [15:27] tavaransa, nostivat eväskorin veneeseen ja käänsivät aavan [15:30] kohti kotirantaa. Oukoma jäi taakse rauhallisena [15:33] ja kauniina sateenkaaren värit vielä hetken merenpinnalle. [15:38] Kotimatka alkoi pehmeässä iltavalossa ja aava vene liukui [15:41] järven pinnalla rauhallisesti kuin se olisi halunnut antaa [15:44] ystävyyksille aikaa muistella kaikkea päivän aikana [15:46] tapahtunutta ennen kuin he palaisivat takaisin tutulle [15:49] laiturille. Aurinko oli jo matalalla ja sen [15:52] valon värjäsi veden kultaiseksi puiden latvat lämpimän vihreiksi [15:57] ja pilvien reunat vaaleanpunaisiksi ja koko järvi [16:00] tuntui olevan täynnä hiljaista kiitollisuutta päivän [16:02] päättymisestä. Lumistui keulassa ja katseli [16:05] eteenpäin. Hän ajatteli pikkusalarta [16:08] kaisulien kuiskausta sileääkiveä vedennaurua, majakka niemeä, [16:14] eino majavaa, kalarannan poukamaa lusikkasaalista [16:18] sadepiknikkiä ja sateenkaarta, joka oli tuntunut ilmestyvän [16:22] juuri heitä varten. Simo istui hänen vieressään [16:25] kartta sylissään, mutta tällä kertaa kartta oli kiinni. [16:29] Etkö tarkista reittiä? Lumi kysyi. [16:31] Simo hymyili rauhallisesti. En minusta tuntuu, että tiedämme [16:35] jo tien kotiin. Veera nojasi veneen reunaan ja [16:38] antoi taskunsa koskea veden pintaa. [16:41] Minusta parasta oli se, että päivä ei mennyt täysin [16:43] suunnitelman mukaan. Otton hyökkäsi niin jos kaikki [16:47] olisimme mennyt suunnitelman mukaan, meillä ei olisi ollut [16:49] sadepiirnikkiä eikä lusikkaa. Simo lisäsi arvokkaasti. [16:54] Kaikki nauroivat, kun he ilmestyivät lähemmäksi [16:57] kotirantaa kaukana majakkanemellä välähti lämmin [16:59] valo. Se kiersi järven yli kirkkaana [17:02] ja pehmeänä. Me autoimme tuon valon takaisin [17:05] lumisanoin. Se tuntui hyvältä. [17:09] Joskus seikkailun tärkein osa ei ollut löydetty paikka tai [17:12] ratkaistu arvoitus, vaan pieni hyvä teko, joka jäi auttamaan [17:15] muitakin sen jälkeen kun itse oli jo jatkanut matkaa. [17:19] Laiturilla osku saukko odotti ja heilutti heille. [17:22] No niin, järviseikkailijat palavat. [17:25] Meillä oli arvoitusretki, majakka tehtävä, kalastushetki [17:28] ja sadepiknikki, simo ilmoitti. Ja historiallinen lusikka otto [17:32] lisäsi. Osku nauroi kuulostaa [17:35] täydelliseltä veneretkeltä. Aamasidottiin laituriin ja [17:39] lumisilitti veneen reunaa kiitollisesti. [17:42] Kiitos matkasta. Hän kuiskasi. [17:44] Simo nyökkäsi hyvää. Venettä kuuluu aina kiittää. [17:48] He kantoivat tavarat rantaan ja istuivat vielä hetkeksi [17:51] laiturille katsomaan auringonlaskua. [17:53] Ilma tuoksui sateen jälkeen raikkaalta. [17:56] Järvi liplatti hiljaa ja kaikki oli niin rauhallista, että [17:58] kukaan ei halunnut lähteä heti. Lopulta veera kysyi, tehdäänkö [18:03] joskus uusi veneretki ehdottomasti. [18:06] Otto sanoi seuraavalla kerralla, etsin haarukan simo ilmoitti. [18:10] Historiallisen haarukan lumi kysyi tietenkin. [18:14] Kun ystävykset viimein lähtivät kotiin. [18:17] Polku kulki saman metsän halki kuin aamulla, mutta nyt kaikki [18:20] tuntui erilaiselta, koska he palasivat mukanaan kokonainen [18:23] päivä täynnä muistoja. Kotona lumi avasi muistikirjassa [18:27] ja kirjoitti viimeiseksi lauseeksi. [18:29] Paras veneretki ei ole vain matka järven yli, vaan kaikki [18:32] pienet hetket, jotka ystävät löytävät yksi matkan varrelta. [18:37] Sitten hän sulki kirjan käpertyi pehmeälle paikalleen ja nukahti [18:41] onnellisena. Samalla kun hän mielessään aamu [18:43] mene keinoin vielä rauhallisesti kultaisella järvellä. [18:48] Nyt loppuu lasten iltasatu lumikissa lumi ja suuri [18:52] veneretki. Hyvää yötä. [18:55] Nuku hyvin. Shows are listed from Apple Podcasts' charts and directory, and Podcast Index where it is used. Every show and episode belongs to its publisher and plays from the publisher's own feed; this site hosts none of them.